Polkupyörän huoltoa ei kannata laiminlyödä - TEKSTI VIELÄ KESKEN JA KUVIA TULOSSA

Polupyörän huoltoa ei kannata laiminlyödä

Pakollinen tarina osuus

Tämän kertainen avautuminen lähtee, mitenkäs muutenkaan, kuin omasta tyhmyydestä. Ja olkoon taas esimerkki siitä miten tyhmästä päästä kärsii koko ruumis - ja lompakko. Aiheena on polkupyörän huollon laiminlyöminen - 20v ajan. Miten tämä sitten liittyy sähköön, jonka blogin alkuperäisenä aiheena piti olla? No, toimiihan ihminenkin sähköllä :)

Mutta joo. Painotettakoon vielä alkuun että minulla ei ole mitään tässä kirjoituksessa esiintyviä liikeitä tai tuotemerkkejä vastaan. Jos jostakin on kirjoitettu negatiiviseen sävyyn niin se tulee ihan tavaran laadun kautta ja edustaa henkilökohtaista mielipidettä.

Minulla on ollut uskollisena munamankelina ja ketjun kierrättäjänä Tunturi Celeb 75. Tämä on peruja jostakin tyyliin omilta ala-asteen ajoilta, eli pyörällä on ikää reilusti yli 20 vuotta. Runkokoko jäänyt ehkä pieneksi, mutta säädöt on vielä kohtuudella kohdilleen saanut.

Tähän asti olen pitänyt itsestäänselvyytenä että tämä pyörä olisi verrattavissa TopGear sarjan kuuluisaan Toyota Hiluxiin. Ja jos vaihteet (7-pykäläinen napa shimano) rutisee, tulee vaijeri vain säätää uudelleen, jonka tekee pakkasessakin muutamassa sekunnissa, kun sen kerran on tehnyt ja idean sisäistänyt. Ja se on riittänyt huolloksi ketjujen ja vaijerin rasvaamisen ja pinnojen kiristelyn ohella. Renkaita tosin puhkeili välillä vähän turhankin usein, josta kävi syyttäminen tokmannin bike+ päälykumeja, jotka eivät kertakaikkiaan kestäneet edes vasta pestyllä asvaltilla vaan pienikin hiekan jyvä lävisti ne. Tästä muistona oli parhaillaan yhden tai kahden paikkarasian verran paikattu sisäkumi, merkkiä Nokia. Etäisesti katsottuna Aku Ankkaa lukeneet saattoivat nähdä yhtäläisyyksiä Hessu Hopon pyörän sisärenkaan kanssa ja tästä sain kerran kuullakin kun rengasta Kuopion  Teknopoliksen pyöräparkissa paikkailin koulupäivän jälkeen.

Lopulta vaihdoin molemmat sisärenkaat Bike+ merkkisiin, paikkaa kun ei paikan viereen luotettavasti enää saanut. Mutta se ei puhkeilua poistanut. Ja jostakin syystä tuohon aikaan halpamarketit myivät kelvollisia päälyrenkaita aika huononlaisesti. Ja hintalappu pomppasi paremmilla renkailla nopeasti noin 70€ tuntumaan parilta, johon ei vain silloin ollut varaa.

Mainittakoon vielä että talvisin pyörässä on ollut nastarenkaat. Nekin ovat vanhaa perua, Nokia. Joskin ostettu 2007. Mutta pitoa on jäällä aivan tautisesti, kiitos terävien nastojen. Näitä ei sen ajan kiinalaisiin nastarenkaisiin voinut yksinkertaisesti verrata mitenkään. Jippona oli että kiinalaisissa nastan kärki oli noin 1,5...2,0mm ja se ei vaan yksinkertaisesti talvinopeuksilla purrut jäähän, siinä missä suomalaisen rengasvalmistajan mallissa kärki raastoi jo paikallaan rengasta liu'uttaessa jäähän uurteet. Mutta kun nastarenkaat olivat paikallaan, ei sisärenkaita puhkeillut. Ja erään kesän näillä ajelin kun viikottainen renkaan paikkaaminen ja pyörän kantaminen alkoi tympimään. Eihän tuo kevyt polkea ollut ja nastojen rohina oli etenkin tunnelissa päitä kääntävä ilmestys, mutta se harmitti vähemmän kuin se pyörän kantaminen. Ja toisekseen kävelijät osasivat itsekseen väistyä reunaan kun surina lähestyi :)

Parhaimmillaan tällä menopelillä tuli opiskeluaikaan poljettua yli 90km päivässä.  En muista mitä ihmettä tuolloin oli mielessä ja olivako kaikki muumit laaksossa, mutta tähän olisi oma tarina kerrottavana. Mutta jätän sen tällä kertaa kertomatta. Mutta tähän tarinaan oli osallisena, kuinkas muutenkaan, nainen. Ja jollakin tapaa sitä halusi näyttää olevansa sporttinen alfa uros, mutta antaa olla. Ehkä joskus. Mutta keskimäärin sinä aikana kun "ajopäiväkirjaa" pidin, ajotietokone oli rekisteröinyt 35 kilometriä (excel taulukon mukaan) ennen parisuhteen alkua, sen jälkeen kilometrit putosivat roimasti ja loppuajasta en edes tietokonetta pyörässä pitänyt paikallaan. Ja excelin ylläpitäminenkin jäi, ilmeisesti paremman mielenkiinnon kohteen vuoksi. Mutta yleisesti ottaen voisin sanoa että kilometrejä on kertynyt varsin kiitettävästi. Pyörän eliniän aikana aivan tolkuton määrä. Ja maalta kun olen kotoisin, siellä oli lääniä polkea. Ja kun kaveritkin hävisivät kuka minnekkin ja itsellä pyöri silloin mielessä poliisikoulu ja puolustusvoimat työnantajana, sitä keskittyikin hyvin pitkälti kuntoiluun. Ja pyöräily oli aerobisena aivan omiaan.

Muutto Kuopioon ja opiskeluaikaan

Kuopion kokoisessa kaupungissa tyyliin Puijonlaakso-keskusta pääsi ruuhka-aikaan pyörällä nopeammin kuin autolla. Eikä aikaa mennyt parkkipaikan etsiskelyyn. Tätä testattiin lukuisia kartoja kaverin kanssa, minä pyörällä, hän autolla. Sama toimi myös keskusta-puijo suuntaan. Mutta yö aikaan ei pyörä tietenkään enää autoa voittanut kun kadut olivat hiljaisia. Mutta pyöräily itsessään oli varsin mukavaa puuhaa. Tai ainakin minä tykkään. Ja aina ei ole pakko repiä hiki otsalla vaan välillä saattoi ihailla käveleviä kevään merkkejä kaikessa rauhassa ;)

Talvipyöräily jäi mieleeni positiivisena asiana, Kuopiossa yleensä pääväylät kun oli aurattu klo 8 mennessä. Vaikka ehkä koomisin hetki oli erään kerran puijonlaaksosta Kuopiohallille lasketellessani kun jouduin alamäkeen polkemaan vauhtia ettei takarengas mennyt lukkoon. Pakkasta oli melkein -30. Näin jälkikäteen ajateltuna mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaseliinissa on tällöin ollut vettä. Ja olisiko jarru ehkä vähän ollut päällä, mutta sitähän ei voinut tietää silloin. Mutta harvoin hikikarpalo otsalla tuli noissa pakkasissa farkut jalassa ajaneeksi (alla tosin tekninen väliasu).

Opiskeluiden jälkeen

Pyörä on opiskeluiden jälkeen ollut varastossa muutaman vuoden, käytön ollen erittäin vähäistä. Mutta muutaman kerran vuodessa kuitenkin. Viimeinen ajoreissu tuli tehtyä kesällä 2016, jolloin polkaisin kaatosateessa kuntosalille. Tämän jälkeen pyörä on ollut lämpimään varastoon, josta se siirtyi muuton edestä suojaisaan ulkovarastoon, kunnes sen nyt keväällä 2017 sieltä kävin kaivelemassa. Tuon kaatosateen jälkeen pyörällä ei siis ole enää ajettu, maksimissaan työnnetty muutama metri.

Ei liene yllätys että varastosta kaivamisen jälkeen bike+ merkkiset sisärenkaat vuotivat ilmat ulos yhtä nopeasti kuin sitä sinne menikin. Saman firman ulkorenkaat vaihdoin merkkirenkaisiin (Dunlop, "piikinkestävät", kuten mainos sanoi) kesällä 2016 ennen kuntosalille polkaisua. Luulin että edes nuo sisärenkaat olisivat ilman pitäneet. Mutta ei. Kupla kuplan vierestä nousi kun vesiastiaan niitä upotin. No, olipahan hyvä syy päästä eroon tästä ns presta -venttiilistä, joka tässä riesana jo olikin. Mikään pumppu ei ikä päivänä siihen sopinut ja se varta vasten ostettu pumppukin oli aina hukassa kun sillä täytettiin jalkapallot ja lasten pyörien renkaat. Mutta nyt pääsi eroon siitä venttiilistäki.

Kun vaihdoin sisärenkaan nyt koe mielessä bilteman "itsestään paikkautuviin", alkoi ilma pysymään taas sisällä. Mutta ensi polkaisulla vaihteistosta kuului rahina, joka pysäytti totta kai sellaista ääntä vieroksuvan välittömästi, yleensä kun vaihteistosta ei kuulu räikän naksetta kummempaa. Ja kun rengasta käsin pyörittelin, tuntui siinä selkeitä pykäliä, eikä rengas edes pyörinyt vapaasti vaan karahti pysähdyksiin tietyissä kohdissa. Eli laakerihan se. Ja ei kun purkamaan. Purkamisen tohinoissa huomioni kiinnittyi myös ketjuun, joka irvisti jotenkin hassusti. Ja tarkemmin asiaa tutkiessani totesinkin lukkosokan ruostuneen poikki ja ketju oli kuin ihmeen kaupalla yhtenä kappaleena. Kauankohan lienee ollut tässä kunnossa. Ja jos olisin töihin polkaissut niin miten olisi lienee käynyt..

Katkeamassa oleva ketju

Tätä kirjoittaessani pyörä oli kaiken tämän säätämisen ohessa kolme viikkoa telakalla, tullen vihdoin kuntoon ja nyt sillä on jokunen testikilometrikin tullut ajettua. Lisättäköön vielä tähän että polkimet ovat nyt "ghost rider" mallia, eli kiitos huonojen laakeripintojen, ne pyrkivät pyörimään itsekseen eteenpäin :) Mutta lue toki eteenpäin, niin valoitetaan tätä projektia hieman enemmän.

Miten purkaa Shimano SG-7C18 osiksi? Ohjeet yhtenevät SG-7C21 napavaihtoiston kanssa

Jos joku haluaa omalla vastuullaan navan purkaa, niin Shimano on tehty sikäli huoltoystävälliseksi että vetorattaan puolelta osat purkautuvat ratasta pitävää sokkaa lukuunottamatta pikalukituksella. Ja ainakin omassa (sekä ostamassani varaosanavassa) nämä oli merkitty selkeästi keltaisilla väreillä, jos ne vain tallessa ovat. Oheinen kuvasarja alla on otettu korjailemastani Shimano SG-7C18 vaihteistosta, ei alkuperäisestä SG-7C21 vaihteistosta, vaikka ne identtiset näiltä osin ovatkin.

Navan ulkoiset osat, kun kaikki on paikallaan

Navan osat, lähikuva

Vaijerin pidike, keltainen kohdistusmerkki

Vaihdevaijerin, mikähän lienee.. No, osa mihin se vaijeri tulee kiinni. Kohdistusmerkki, kulunut sellainen kello 10 kohdalla

Osien poistamisen jälkeen jää vetoratas ja sen lukitussokka

Lukitussokka lähtee kätevästi kun sen katkaisukohdan pyöräyttää yhden kolon (3kpl) viereen ja auttaa meisselillä ylös urastaan.

Rattaan jälkeen kaksi pöykuppia lähtee irti. Kuvassa on jo voideltu laakeri ja kuppi. Vaseliinina vesivaseliinia, omani ostin Motonetistä, Mag1 merkkistä merivaseliinia. Kestosta en tiedä, en ole ennen käyttänyt. Tätä irto osaa ei ole SG-7C21 vaihteistossa.

Avasin navan, tätä varten piti tuhota 22mm kiintoavain, koska litteää avaintahan minulla ei ollut, mitä polkupyörissä näytään suosittavan. Tässä pultin kiinni pysyminen on varmistettu kahdella pari milliä paksulla mutterilla. Ja näiden avaamisen  jälkeen ensimmäinen laakerivika löytyi rumpujarrun puolelta. Kun rumpujarrua paino käsin laakeria vasten ja pyöritteli, tuntui tässä varsin selkeästi lakerin vastinpintojen kulumat. Kunnossa olevassa laakerissa ei tunnun "pykäliä".

Jarrun puoleinen laakeri. Syöpymät nähtävissä kekko 11-12 välisessä osassa. Osa SG-7C21 vaihteistosta

Vinkki: joissakin lasten jupiter(?) pyörissä, mitä prismassa myydään, tulee mukana "yleisavain", josta tarvittavat koot löytyvät. Kiitos puolisolle tiedosta sen jälkeen kun 22millisen olin jo tuhonnut (kysy naisilta, niillä saattaa olla työkaluja jemmassa). Meillä tätä avainta säilytetiin pyörän takuuvihkon ym suojapussissa.

Jarrun puoleisen sisemmän 22mm mutterin avaaminen Jupiterin yleisavaimella (SG-7c18). Tätä avainta käytettäessä päällä olleen 17mm mutterin olisi saanut millä tahansa standardi kokoisella työkalulla pois.

Puhdistelin vaihteiston (alkuperäinen SG-7C21) dieselillä ja tässä vaiheessa kävi selväksi että koko vaihteisto on täynnä hiekanjyvillä ja vedellä kyllästettyä vaseliinia. Ja vilkaisu navan sisään sai niskavillat pystyyn. Ruostehan se oli sinnekin eksynyt, mutta tämä oli vielä uudenveroinen joihinkin kuviin verrattuna mitä internetin syövereistä löytyi myöhemmin aiheeseen enemmän tutustuessani.

Tästä hiekka löydöstä poiki sitten dilemma, millä saisin vaihteiston sisältä kaiken sen hiekan pois. CRC:n Bräkleen yleispuhdistusaine ei tähän helpotusta tuonut, sen verran vaseliinissa vielä oli voimaa että se oli ja pysyi. Joskin rauhakseen liukeni dieseliin. Bräkleen kun on ohuiden kerrosten poistoon alunpitäen tehtykin. No, eikun purkamaan. Eikä tässä vaiheessa ollut siis mitään hajua siitä mitä olen tekemässä. Eli syyteen tai saveen -periaatteella lähdettiin liikkeelle, mitään menetettävää kun ei tällä hetkellä ollut.

SG-7C21 vaihteisto diesel öljyssä

Jarrun puoleinen laakeri diesel pesun jälkeen (7C21)

Jarrun puoleinen laakeri ennen diesel pesua (7C21)

Lähikuva vaihteistosta ennen pesua. Kuvassa SG-7C21. Huomaa käden puolella teräksinen kilpi laakerin takana, tämä on kiinteä osa vaihteiston toista päätyä.

Lopulta minulla oli edessäni läjä osia. Todettakoon että tämä vaihteisto purkautuu yhden lukkoprikan ja yhden mutterin jälkeen sormivoimin atomeiksi. Tähän pisteeseen pääsyyn tarvitaan pieni tasapäinen meisseli, 17 ja 22 avain. Plus 10mm ja ristipää että jalkajarrun varren saa irti rungosta.

Tädellisyyteen pyrkivät voivat kysyä mikä on tarpeeksi ja mainittakoon vielä että tämänhän saisi vielä enemmän osiksi. Mutta en siihen tarvetta nähnyt kun osat muuten liikkuivat sulavasti. Eikä korroosio tai hiekka näyttänyt jäytäneen itse akselia/vaihtajaa. Akselissa tosin on aika selkeästi räikkien jättämät jäljet, joka kertonee pyörällä ajetuista kilometreistä jotakin?

Shimano SG-7C21 akseli ja ehkä muutama kilometri.

Sg-7c21 on tehty eri tavalla kuin varaosiksi saamani sg-7c18. Päälimmäinen ero on jo yllä näytetyssä laakerikupissa. 7C18 purkatuu nimittäin osiksi kuppia myöten, 7C21:ssä kuppi on terästä ja kiinteästi kiinni laakeripesässään.Mutta molemmat hyödyntävät ainakin saman näköisiä osia, jotka pikaisella kokeilulla vaikuttavat istuvan ristiin ilman ongelmia, tiivistekumia lukuunottamatta. Ja ovat idealtaan täysin identtisiä. Rattaat lähtevät lukkoprikan jälkeen irti, niitä kun hieman kääntelee ja varovasti nostaa niin jostakin kohtaa löytyy väli ja rattaat nousevat ylöspäin, kunnes pitää kääntää seuraavan kerran että räikän osat pääsevät seuraavaan vapaaseen loveen.

Shimano SG-7C21 ketjuvedon puolelta. Laakeri ei tule tässä ilman navan irroittamista näkyviin.

Vaihteistossa on useampi "räikkä" ja nämä näkyvät vääntyvän todella helposti vinoon, joten ei liene turhaa sanoa että jos joku muu tätä alkaa purkamaan niin missään nimessä voimaa ei tarvita, eikä työkaluja (rattaiden irroitukseen). Räikkiä on siis vaihteiston ulkopinnan ja rummun välissä, mutta myös akselin ja sisempien rattaiden välissä, sekä ketjun puoleisessa päässä ulkokehän ja sisemmän kehä välissä. Määrää en laskenut, mutta äkkiseltään niitä löytyy yli puolenkymmentä. Ja kokoamisessakinhan pieni meisseli tarvitaan vain siksi että nuo räikän hampaat saa painettua hetkeksi sisään tuolta vetorattaan puolelta. Muuten osat menevät nätisti paikoilleen pienellä pyörittelyllä. Ja jos eivät mene, älä käytä voimaa.

SG-7C21 vaihteisto purettuna ja osat järjestyksessä

Tarkempi tarkastelu osoitti varsin selkeästi pelkoni todeksi. Sisempi laakeri oli täysin tuhoutunut akselin puolelta, vaikka rummun puoleisessa ei jälkiä näyttänyt olevankaan. Mutta tämähän ei kerro etteikö pinta olisi jo kerennyt kulua kieräksi. Ja laakerikuulatkin näyttivät kiiltäviltä ja tönärillä mitattuna pyöreiltä.

Kartiolaakeri. Englantilaisittain tämä komponentti kantaa nimeä "right hand cone". Kuva SG-7C21 vaihteiston osasta

Tätä osaa metsästäessäni laittelin sähköpostia saksan ja englannin liikkeisiin, joissa shimanon osia kehuttiin olevan saatavilla. Ei ollut 7C21 vaihteistoon. Kyseinen vaihteisto oli kuulema jo liian vanha. Mutta uutta vaihteistoa kyllä tarjottiin kovastikin, edullisimmillaan jopa 90€ hintaan.

Kuopiolaisista liikkeistä myytiin myös ei oota osien suhteen kyseiseen vaihteistoon. Ebaysta ei edes purettuja osia löytynyt, eikä suomalaisilta tori.fi ja vastaavilta seitsemän vaihteisia edullisia parin kympin pyöriä löytynyt edes varaosiksi. Muutamalla kympillä olisi toimivan pyörän tosin saanut, mutta luultavastihan niissä olisi sama vika edessäpäin, sen näköisiä ne olivat.

Kuopiossa toimii myös jokunen vuosi sitten avattu Sportifix -liike volttikadulla, johon totta kai vielä viimeisenä oljenkortena suuntasin. Apua SG-7C21:n osien suhteen ei arvaten löytynyt, mutta sen sijaan varaston kätköistä oli omistaja minua varten kaivellut pari vanhaa vaihteistoa, jotka vaihtoivat omistajaa erittäin kohtuulliseen hintaan :) Uuteen vaihteistoon minulla kun ei todellakaan olisi varaa ollut ja budjettiratkaisu oli päiväni pelastus, joskin sillä riskillä että välttämättä toimivaa pakettia näistä ei saisi. Mutta tästä pelastuksesta kiitokset kuuluvat kyseiselle liikkeelle ja sen omistajalle.

Samaan syssyyn totesin alkuperäisen takarattaan jo parhaat päivänsä nähneeksi ja mopo ajoilta muistelin ketjun vierastavan pahasti kuluineta rattaita joten ne tarttuivat liikkeestä myös mukaan.

Navan vaihto ja SG-7C18 vaihteistojen purku - osat ristiin ja yksi toimiva pakettiin

Vaihteistot eivät käyneet totta kai yksiin (samaan kuoreen) sen verran eroa näissä on, vaikka laakerit näyttäisivätkin päälisin puolin olevan saman kokoiset.

Sen enempää aikailematta otin molemmat ostetut vaihteistot osiksi ja toisen laakerit paljastuivat varsin entisiksi heti purkuvaiheessa. Kuulat olivat irti jo rattaan puoleiselta ulkokehältä ja jäljistä päätellen paino on ollut toisella puolella laakeria,eli ilmeisesti napa on aikaisemmalla pyöräilijällä päässyt löystymään jarrurummun puoleisista muttereista, eikä tätä ole huomattu. Tästä löytyy luultavasti muutakin merkkejä, kunhan syvemmälle vaihteiston sisuksiin päästään. Sen verran tiukka paketti on kyseessä että jos ei jälkiä löydy niin pidän sitä ihmeenä.

Toisessa vaihteistossa korroosio oli syönyt "right hand cone" -osan pinnat samankaltaiseen kuntoon kuin omassani. Joten ei kun yhdistelemään osia. Ja napakin oli sisäpinnaltaan hieman tappajahain tunnaria jäljittelevän oloinen.

Toisen ostetun käytetyn purkuvaihteiston rikkoutuneet laakerit Takana vasemmalla lukkosokka, joka pitää koko sisäpaketin kasassa. Tämä sinkoaa meisselillä avattaessa varsin vikkelästi, joten kannattaa pitää käsi edessä ettei karkaa.

Lopulta kahden vaihteiston osista muodostui pakka, joka vaikuttaa varsin jämäkältä. Ja kulumista päätellen kummallakaan ei ole ajettu juuri ollenkaan, toisin kuin oma 7c21:seni, joka on käsituntumalla jo jopa väljä ja kaikki rattaiden pinnat kiiltävät. Mutta toimi muuten loistavasti. Kulumat ovat varsin selvästi havaittavissa planeetta rattaiden akseleissa.

Tämä pakka rasvattiin merivaseliinilla, tutummin vesivaseliinilla ja kun minulla ei muuta kuumuuden kestävää ollut niin osan vaihteistosta käsittelin jarrua myöten raivaussahan kulmavaihdevaseliinilla. Ja niin hassulta kuin tuntuukin, näissä jarru todellakin on rasvassa. Tätä joskus nuorena ihmettelin ja vaihteetonta napaa kootessani sen virheen tein että rasvat pyyhin pois. Ja jarru oli tämän jälkeen sitä luokkaa että se joko oli päällä tai ei. Ja eipä sillä paljoa uskaltanut sen jälkeen ajella. Toimiiko tuo kulmavaihteeseen tarkoitettu vaseliini tässä, en tiedä. Mutta kokeillaan. Älkää te kokeilko.. Omat on rahanne ja pyöränne.

Vanteen rihlaus alkaa

Seuraavaksi osat läjään ja vaihteisto napaan ja vannetta rihlaamaan.

Pinnojen sommittelua

Vanteen rihlaus on oma taiteen lajinsa ja nostan hattua tuota työkseen tekeville. Minulla ajatuksena oli lähteä liikkeelle siitä että otan kahdesta kiintopisteestä, 0 ja 180 astetta venttiilin tapista, ulomman ja sisemmän pinnan ja haen näillä säteen keskelle. Tämän jälkeen sivuttaisheiton keskelle. Ja tämän jälkeen pisteistä 90 ja -90 astetta sama juttu. Ja näin teoriassa minulla on neljä pistettä, jotka on säädetty kohdilleen. Ja teoriassa tästä pitäisi olla helppo lähteä kiristys/erehdys periaatteella vannetta rihlaamaan.

Tähän löytyy näköjään googletta "vanteen rihlaus opas", itse käytin Sheldon Brownin englanninkielistä materiaalia tukena ja otin mallia Tunturin aikaisemmasta pinnoituksesta. Nämä ottavat siis kantaa pinnojen asetteluun, mutta itse kiristämiseen ja oikaisuun näissä ei ole kuin ajatus. Eli pysyn omassa teoriassani siltä osin.

http://www.sheldonbrown.com/wheelbuild.html - Englanniksi perusteoriaa rankaan "pinnoittamisesta" 

Joskus nuorempana yhden vanteen olen säätänyt ja se ei kovin kehuttava ollut. Mopon vanteen oikaisukin oli aika näköinen, mutta kuitenkin yllättävän hyvä. Ja opiskelu aikaan yhdesti vanteen oikaisin kun lumiaura oli penkan vääntänyt muuten niin tutulle reitille ja vanne vääntyi yrityksessä mennä siitä läpi. Vääntyi siinä pyöräilijäkin, mutta se on helpompi oikaista jos ei luita rikkoudu. Tämä oikaisu tosin onnistui niin hyvin, että siitä olin ylpeä ja uskalsin siksi alkaa tähänkin projektiin.

Keskiviikkona 4. päivänä kannoin pyörän autotallista olohuoneeseen ja illan televisiotarjontaa sujuvasti kuunnellessani aloitin sitten vanteen kanssa työskentelyn. Metkitsin maalarinteipillä kiintopisteet kuten edellä mainittu ja näihin numerot 1...4 työn helpottamiseksi. Kaikki pinnat olivat tässä vaiheessa niin löysällä, että vannetta pystyi siis vääntelemään niiden varassa ongelmitta.

Parisuhteen kauniimpi osapuoli lähti nukkumaan siinä vaiheessa kun jutelin pyörän rungosta löytyneelle hämähäkille astekulmista ja vertasin pinnojen kiristelyä seitin vääntelyyn.

Pyörä olohuoneessa

Avuksi tähän otin J.Puhakan rihlausohjeessa mainitun mitan, jonka tosin asetin seisomatuen viereen, en satulan alle tulevaan osioon koska minun pyörässäni roiskesuoja tämän estää.

J.Puhakan vanteen rihlausohje - http://www.rokuanraketit.fi/documentation/Rihtausohje.pdf

Tämän jälkeen pyörittelemää vannetta ja etäisyys pisteistä 0 ja 180 astetta ( teipit 1 ja 2) kohdilleen. Kätevimmin tämä onnistui kösin vannetta vääntämällä ja sormilla nippeleitä pyöräyttämällä. Samalla kun mittanauhasta katsoi vanteen haarukan keskelle niin avot. Ja pientä hienosäätöä, mutta pinnoja ei tässä vaiheessa kireälle, sormi tiukkuuteen vasta.

Seuraavaksi sama pisteille -90 ja +90. Tämän jälkeen kävin vielä nämä neljä pistettä läpi useampaan otteeseen että etäisyys on navasta sama (vanne hankaa mittanauhaa ja työntää sitä kyllä jos vanne pyrkii kauemmaksi). Samalla oikaisin vielä vannetta että se on varmasti näistä pisteistä keskellä.

Sitten vain lähdin pyörittelemään vannetta ja siinä kohdassa, jossa vanne oli sivussa, kiristin sen puolen pinnoja mihin halusin vannetta siirtää. Toisen puolen pinnat siis jätin löysälle edelleen. Pelkästään ne pinnat, joiden kohdalta vanne oli sivussa, kiristettiin tässä vaiheessa.

Kun vanne oli sivusuunnassa nyt keskellä ja mittakaan ei ulkoneman mukaan juurikaan heilunut, kiristin loput pinnat, edelleen vanteen mittoja tarkkaillen. Ja avot. Se oli siinä

En tiedä kestääkö tuo minun painoa, mutta sehän varmaan käy aika selväksi kun ensimmäisen kerran pyörällä pääsen ajamaan :D (Kesti se)

Tämän jälkeen aloin kokoamaan takanapaa loppuun. Kiristysmomentit akselin muttereille ovat näköjään aika liukuva käsite. Muutama ärränpää pääsi kun yritin käsittää miksi yhtä oikeaa momenttia ei ole olemassa. Ja välillä tuntui että toleranssit ovat kun neuvostonaapurin aikaan Belarus -traktoreissa. Mutta jostakin internetin syövereistä löysin saksankielisen ohjeen SG-7C21 navalle, jonka tietenkin kadotin jo ja uudelleen en löytänyt. Tässä isomman laakerin ja pienen laakerin puoleiset lukkomutterit (eli vetorattaan puoleinen mutteri) käskettiin kiristää 20-30 Nm momenttiin. Ja jarrun puoleinen mutteri 5-10 Nm momenttiin. Kuitenkin jarrun puoleista mutteria kiristäessä 10 Nm oli niin paljon, ettei rengas enää pyörinyt (ilmeisesti kiitos huonoista laakerin vastinpinnoista, kuva alempana). Joten löysäsin ja laitoin sormituntumalla noin 5Nm. Minulla kun on biltemasta ostettu viisarinäyttöinen momentti avain ja se ei alle kymmentä Nm lukemaa pysty näyttämään huonostikaan. Mutta tässä vaiheessa projekti näytti vielä hyvältä.

Sitten vaan loput rasvat suojakupin sisään, ratas ja loput hilut paikalleen. Lyhentelin vielä uuden ketjun sopivaan mittaan ja hommahan näytti oikein lupaavalta.

Ja mitenkäs ollakaan, navassa on koko ajan ison vaihde päällä.. Ei kun purkamaan ja syytä etsimään. Tässä vaiheessa mielessä hiipi ajatus jos toinenkin. Mutta isompien rattaiden ja osien asettelusta en tämän uskonut johtuvan. Lopulta syyksi paljastui akseli ja siinä oleva siirtäjä. Ja jälleen syyllinen tähänkin istui peilin takana.

En purkanut akselia kovin kummoisesti, mutta käytin päässä olevan kupin pois ja nostin jousta aen verran että sain moskat sieltä välistä pois. Paikoilleen laittaessani sitten ilmeisesti katsoin väärin, tai muistin väärin. Mutta tässä kupissa on sisäpuolella kaksi haittaa. Ja näiden haittojen pitää tulla kupin alla olevien haarukoiden väliin.

Kahden osan (peukalon pään kohdalla oleva rako) näkyy kaksi ylöspäin työntyvää "talttaa". Osa, jota peukalolla pitelen, sisällä on kaksi tappia, haittaa. Nämä tulee olla noiden "talttojen" välissä.

Haitat lähikuvassa

Tämän jälkeen akseli uudestaan kasaan, laakereineen päivineen. Ja tässä vaiheessa jäin miettimään prikkojen asentoa, mutta ilmeisesti ne eivät olleet niin justiinsa koska nyt vaihteistosta löytyivät vaihteet ja ne vaihtuvat ongelmitta. Mutta.. Kuten alla olevasta kuvasta saattaa nähdä, oli uuden käytetyn navankin laakeripinnat hieman ottaneet itseensä ruosteesta. Tämä tuntuu tärinänä pyörällä ajaessa ja veikkaan että laakerit eivät pitkäikäiset tule olemaan.

Purkunavan laakeripinnat

Ruoste.. Yksi hyvä syy käyttää pyörä ammattilaisella huollossa kerran vuodessa. Tai ainakin parin vuoden välein. Jos ei sitten itse tietoisesti ota riskiä ja avaa vaihteistoa.

Ebay on jännä paikka ja sieltä löytää yleensä jotain harvinaisempaa tavaraa. Ja kuin taikaiskusta, sinne oli saksalainen myyjä laittanut myyntiin shimano sg-7c21 vaihteiston jarrunpuoleisen laakerikupin 9€ hintaan, jota ei shimanolta enää siis saanut. Ja sellainen lähti heti tilaukseen. Enää puuttuu se kartion muotoinem laakerin osa ja saisin vanhan vaihteiston ehjättyä. Ehkä senkin tilaan kunhan löydän.

Kuten tuossa aikaisemmin kirjoitin siitä että toisessa vaihteistossa mutterit olivat löysällä ja laakerit ottaneet iteensä, pyörittelin näitä osia ja silmääni sattui yksi planeettaratas. Voisin veikata että tällä pyörällä polkenut henkilö on ehkä jossain vaiheessa tuntenut pientä vastustusta. Mutta tuo edustaa kyllä varsin totaalituhoa, mitä rattaille vain voi käydä. Ja kappleet löytyvät itse asiassa diesel astiasta.

Tein vielä pienen kuvakokoelman kokoonpanon eri vaiheista. Sellainen yksityiskohta sattui myös silmään, että siinä missä moni internet ohje suosittelee näissä vaihteistoissa planeettarattaiden kohdistamista, osa suosittaa kokoonpanossa laittamaan ne sisäänpäin, osa ulospäin. Mutta kukaan ei kerro mihin ne kodistetaan. Näin jälkiviisaana voisinkin todeta että jos olisin tiennyt yhtään moisten merkkien olemassaolosta, olisin pyörittänyt ne ulospäin ja tehnyt puukolla merkin kehään. Olettaisin että ajatus on ollut kulutuspintojen kohdistaminen, mutta muuta merkitystä näille on vaikea keksiä. Mutta sikäli mielenkiintoista niin muissa planeetta rattaissa näitä merkkejä ei ole. Pelkästään yhdessä. Eikä vastinkappaleessa. Ja muut rattaat ovat myös kyllä ilman merkintöjä. Mutta tässä vaiheessa sitä on turha miettiä.

Planeettarattaassa klo 6 näkyvissä kärpäsen kakan kokoinen kolo. Tämä on kohdistusmerkki. Pahoittelen, käyttämäni puhelimen kamera ei antanut minun ottaa kuvaa lähempää. Yritän ottaa paremman kuvan seuraavalla kerralla.

Tässä olisi normaalisti akseli paikoillaa. Mutta se on nyt poistettu. Klo 12 on jousi, joka kuuluu isompaan koloon. Ei vieressä vastapäivään olevaan pieneen koloon. Tässä on paikoillaan ulompi isoin kehäratas. Tämän paikoilleen laittaessa ulommat räikät pitää painaa sisään meisselillä.

Kehärattaan sisälle tulee toinen planeetta.

Planeetan sisälle tulee pieni ratas, jonka sisällä on kaksi räikkää. Huomaathan että ylä ja keskiosa ovat kiinteät ja alempi on näistä irrallinen ja pyörii vapaasi yläosaan nähden.

Kuten aikaisemmin sanoin niin löysällä laakerilla ajosta voisi löytyä merkkejä myöhemmin. Ja tässä on yksi. Yhdestä planeetta rattaasta puuttuu käytännössä puolet hampaista. Tässä luuli polkijallakin olleen jo jos jonkinlaista vastusta. Ja rutinaa. Tämä osa tulee edellä mainittujen päälle. Tämän saisi pienemmiksi osiksi parilla prikalla, mutta en nähnyt tarpeelliseksi.

Viimeiset osat päällekäin.

Valmis paketti, ilman akselia tosin. Kuvan vaihteisto on tyypiltään SG-7C18

Ebay on ihmeellinen paikka. Sieltä löytyi vanhaan SG-7C21 vaihteistoon uusi jarrun puoleinen laakeri varsin kätevästi, postikuluineen 14€ hintaan.

Lupaamani parempi kuva. Planeetta rattaassa merkki, joka osoittaa navan akselista suoraan ulospäin. Nämä ovat ainoat kohdistusmerkit jotka löysin navasta.

Shimanon kotisivuilta tulostamani räjäytyskuva 7C18 vaihteistosta.

Sg-7c21 ja SG-7C18 korjaus, onnellinen loppu(ko)?

Vielä lopuksi kerrottakoon että tällä projektilla oli sikäli onnellinen loppu, että vaikka minulla on työmatkaa 17 km, otin riskin ja kävin suuremmitta suruitta töissä perjantaina. Alkumatka sujuikin ihan hyvin. Mitä nyt ensimmäistä kertaa pyörän selässä pitkää matkaa ja pitkään aikaan niin eihän siitä peräpää kipeäksi voi tulla? Eihän?

No, luiden kolotuksia lukuun ottamatta vaihteisto toimi hyvin. Oikeastaan ainoa asia, mikä jäi ketuttamaan, oli välitysten selkeä muuttuminen. Ja hetken kun tätä tavasin niin yksi osasyyllinen oli itse asiassa takaratas, jonka ostin väärän kokoisena. Tämä selittää noin 10% välityssuhteen muutokset suoriltaan.

Aikaisemmin mainitsemani ghosting -polkimien liikkuminen muuttui noin kymmenen kilometrin jälkeen. Polkimet eivät enää niin hanakasti pyri pyörimään alamäessä, mutta toki lähtevät liikkeelle jos jalat polkimilta nostaa pois. Ja tämän muutoksen taustalla on mitä suurimmalla todennäköisyydellä laakeripintojen tasautuminen. Sen verran kuppaiset ne olivat. Ja mainittakoon vielä että tämä, mitä siis tein, on laakereille se vihonviimeinen matka. Tämmöisessä käsittelyssä kuula vääntyilee laakerin rungon sisällä hyvinkin rajusti. Ja lopputuloksena on kuulien irtoaminen rungosta ja rungon vääntyminen. Ja pahimmillaan runko katkeaa ja voi mennä laakereiden väliin. Eli en suosittele tätä todellakaan kenellekään kokeiltavaksi.

Perjantaina paluumatkalla en enää muutosta pyörässä huomannut. Mutta löysin Särkiniemen nesteen kohdalla toista vuotta olleelta työmaalta ison kuopan, johon totta kai hyvää vauhtia vetäisin. Tämän seurauksena sekä etu että takavanne alkoivat viipottamaan sivuttain. Eli luultavasti jokin pinnarykelmä antoi periksi. Ja käsin tunnustellen osa takavanteen pinnoista oli ainakin löysällä. Ja tästä varmaan seuraa oma tarinansa vanteen oikaisusta jos joskus tässä tuon kerkeäisin oikaisemaan. Nyt kesä painaa sen verran kovasti päälle ja uuden talon piha odottaa kunnostajaansa että pyörä ja muut projektit saavat varmaan olla aika pitkälti rauhassa. Ruohonleikkuri on nurmikon kanssa se seuraava projekti. Ja näistä varmaan jaan teidän kanssa jonkinlaisen tarinan.

Ihan okea sähköaiheinen artikkeli on myös työn alla. Mutta siitä lisää myöhemmin.