Sähköturvallisuus puutarhassa ja autotallissa vanhemmissa omakotitaloissa

Aikaisemmassa omakotitalossa oli "nykyaikainen" sähköpääkeskus. Vikavirtasuojat ym. Tällöin tuli huomanneeksi rikkinäisen jatkoroikan hyvin helposti - jos roikka oli levällään pihalla vesisateen aikaan, saattoi vikavirtasuoja, myös vikurina tunnettu, laueta. 

Nykyisessä talossa niitä ei ole, tässä on vikasuojaus toteutettu sisällä niin sanotuilla 0-luokan pistorasioilla, joissa on siis käyttöönottovaiheessa todettu mittaamalla ettei vikavirta kasva ihmiselle vaaralliseksi jos henkilö koskettaa eristeviallista johtoa/laitetta ja seisoo lattialla.

Ulko- ja kosteissa tiloissa sekä keittiössä on toki maadoitetut rasiat, kuten nykyäänkin. Ja näihin 0-luokan pistotulpalla olevaa laitetta ei saakaan sullottua, paitsi jos joku on sen vuollut. Ja ajatushan tässä "estämisessä" on ollut ettei kukaan tuo maadoitettujen pintojen läheisyyteen peruseristeistä laitetta. Ja näin altista itseään säköiskulle.

Oman historian vuoksi suhtaudun kuitenkin kunnioituksella sähköön. Ja etenkin vikurin toimintaan. Monesti aikaisemmassa "elämässä" törmäsi ihmisiin, jotka haukkuivat vikurit alimpaan jorpakkoon, vaikka vika oli nimen omaan laitteessa tai johdossa. Oman hengen tuo maaginen kapistus on pelastanut kolmesti. Yhden kerran muistan ikimuistoisesti, jossa oli ilmeisesti kielimuuri Venäjä-englanti-suomi. Minä tai hän ei puhuttu Venäjää/Suomea ja  kommunikointi tapahtui englanniksi, jota veli venäläinen ei myöskään ilmeisesti ymmärtänyt aivan kuten piti. Ja tilanne kehittyi niin että yöllä oli satanut runsaasti vettä ja työmaan ainoa kolmevaiheinen jatkoroikka oli pihalla. Ja tottakai isossa vesilammikossa niin ettei pistoke ostaa näkynyt ollenkaan. 

Sanoin työkaverille (se venäläinen) "do not plug it to the wall outlet" ja toistin vielä "do not plug it in". Kaveri sanoi ymmärtäneensä. Ja kun menin keskelle vesilätäkköä ja otin pistokkeen käteeni, tarkoituksenani kerätä se kaapeli nippuun ja viedä kuivumaan, tunsin kuinka sähkö tuli päälle ja en pystynyt liikkumaan kun kädet tai jalat eivät totelleet. Ja kohta sähkö hävisikin. Ja kun nostin päätäni, tämä ryökäleen sankari oli tunkenut roikan seinärasiaan. No, tästähän sitten seurasi Suomi-Venäjä kilpajuoksu. Ja sille päivää ei puhuttu sanallakaan enää toisillemme.

Toinen vastaava tilanne ilman sähköiskua oli samaisessa työpaikassa, jossa vikuri laukoi satunnaisesti. Viikon aikana yhdistin sen siihen että vikuri on lauennut joka kerta kun joudun siirtämään kaapelia, mutta en pikaisella silmäyksellä kaapelissa mitään näkyvää huomannut. Sitten tuli vesisade auringon paistaessa ja silmään sattuu kun savukiekura nousi kaapelista. Kyseinen kaapeli oli ilmeisesti jäänyt joskus oven tai vastaavan väliin ja tässä oli poikittainen viilto. Sade sai virran virtaamaan vaiheen ja nollan välissä, joka ei tietenkään vikavirtasuojaa laukaise. Mutta ilmeisesti kaapeli oli tästä ottanut ajoittain maahan ja tämä oli suojan laukaissut. Talon isäntä ratkaisi ongelman teippaamalla kaapelin, mutta kun hön käänsi selkänsä, katkaisin kaapelin ja liitin pistokkeen uudelleen. Ja tästäkös hän suuttui. Lopun työmaan tein omilla kaapeleilla. Omaa henkeäni en haluaisi menettää. Ja vikuri ei suojaa jos virtapiiri kulkee vaiheen ja nollan välissä.

Kolmannen kerran vikuri laukesi samaisessa työpaikassa kulmahiomakoneen johtoon, joka oli ilmeisesti jäänyt johonkin kuumaan väliin ja kuoriutunut. Tai eriste oli siis sulanut pois lyhyeltä matkalta. Osuma paljaaseen johtimeen sai käden nykäisemään ilkeästi. Tässä kaapelissa oli yllättäen myös isäntäväen teippaukset olleet. Mutta ilmeisesti hävinneet, liiman jäljet näkyivät kyllä silloinkin. Ja vieras työntekijä kun olin, en näitä virityksiä tiennyt tai osannut varoa. Tähän koneeseen tehtiin uusi johto, joka toivon mukaan on säilynyt paremmin ehjänä.

Tästäpä johtuen sitten mietin hetken aikaa, miten ratkaisin ulkopistorasioiden vikuri ongelman. Helpoitenhan se kävisi kun tauluun laittaisi vikurin. Mutta keskus on sisältä sellainen käärmeen pesä, että veikkaapa että taulua perkatessa menisi puoli päivää hyvinkin helposti. Näinpä en sitä tähän saumaan ajatellut ottaa. Mutta käydessäni eräässä halpaketjun liikkeessä, silmääni sattui pistorasiaan laitettava vikuri. Eli siis irto malli, jonka voi siirtää rasiasta toiseen. Hintakin oli kohtuullinen, 12 €, joka on suorastaan naurattava. Keskukseen asennettavasta suojasta saa maksaa edullisimmillaanki 30€.

No, tämä suojahan sitten laitettiin heti testiin. Suojassa on "reset" ja "test" painikkeet. Ja jokaisen sähkökatkon jälkeen tai seinään laiton jälkeen tämä tulee resetoida. Laite on tyypiltää magneetti pidätteinen, eli jos sähköt häviävät, sähkömagneetti laitteen sisällä päästää ja virta katkeaa.

Käytössäni on Kyoritsun valmistama asennus testeri. Jolla totta kai tätä testailin. Laukaisuvirrat olivat luokkaa 20..24 mA, eli täysin samoissa luokissa missä keskukseen asennettavissa suojissa. Ja vaikka käytössäni on kohtuu vanha jatkoroikka, ikää jotain 10 vuotta ja sitä on vedelty pitkin maita ja mantuja, ja ovatpa lapsetki joskus sen leikkeihinsä naruksi ottaneet ilman lupaa. Mutta ongelmia toistaiseksi tuon vikurin kanssa ei ole ollut. Mitä nyt sähkökatko sen tosiaan nollaa, toisin kuin keskukseen asennettavan.

Vielä muistutuksena että keskukseen liittyvät työt pitää jättää ammattilaisille. Tuollaisen rasiaan asennettavan laitoksen saa kuka tahansa ostaa kaupasta. Siinä ei johtotöitä tarvitse tehdä.