Varoittava esimerkki käytetyn lumilingon ostamisesta

Tämän kertainen tarina kertoo siitä, miten köyhän ei pitäisi ostaa ****aa. Ja että myyjän myyntipuheet kannattaisi ottaa aina varauksella. Ja tärkeimpänä että laitteessa on koekäyttö mahdollisuus. Tämä projekti osoitti myös näistä vehkeistä tulevaisuuden varalle paljon. Ja tässä tekstissä käynkin läpi asioita, joista on varmasti hyötyä limgon tekniikkaa tuntemattomalle ja käytettyä ja miksi ei uuttakin linkoa ostavalle. Ja hauskintahan tässä on, että myyjän mukaan lingossa oli vain käynnistysnaru poikki.

Kuvia ja lisää tarinaa löytyy tämän linkin takaa

Sattuipahan elokuisena aamuna puhelimeni tulemaan viestiä kaverilta, joka oli kohteliaasti minulle linkoa katsellut tori.fi palvelusta aamukahvia siemaillessaan. Ajatus lingon ostamisesta oli sikäli ollut mielessä, että traktorikuski oli edelliseltä asukkaalta pyytänyt 150€ edellisen talven lumitöistä, joista puolet oli kuitenkin ajettu heidän toimestaan mönkijällä. Eli nopeasti laskettuna olisi potiksi saanut hyvinkin helposti 300€. Ja me kuutenkin lumikolalla aika iso työ tehtiin tuolle keväälle lumia ähertäessä, lumikolalla ja lapiolla, ihan jo kuntoilu mielessä. Ja jääräpäisiä kun oltiin niin linkomiestä ei ihan peruaatteesta kytsuttu. Piha kuitenkin on aika iso, nopeasti laskettuna aurattavaa on 1000 neliötä. Ja tuolloin puuterilumella ei käynyt mielessäkään minkälaista homma voisi olla.

Mutta kun ensimmäiset oikeat nuoskalumet satoivat tuolle keväälle maahan, noin 10 cm ja katolta tuli pienen toyota hiacen kokoinen lumimälli oven eteen, ei siinä enää naurattanut ketään illalla klo 23 aikaan, kun puolet pihaa oli vielä työntämättä. Ja urakkaan oli alettu klo 21. Tuota oven edessä ollutta lumimälliä poiskuskatessani kola vääntyi ja yksi lapion varsi napsahti poikki. Tällöin päätin, että jonkin budjetti lingon tulen vielä hommaamaan. Puolisolle asiaa ei kunnolla tarvinnut edes ehdottaa kun hänkin asiaa oli jo miettinyt. Ja olihan tuota nuoskalunta sataneen päivän seuraavana aamuna kellokin soimassa viideltä, joten yöunille saattoi sanoa jo hei hei. Tuon hikoilun jälkeen kun en unesta edes kiinni saanut. Mutta kunto kasvoi samaa tahtia kuin penkka pihan perällä - ainakin henkisesti.

Mutta tosiaan, kun sain kaverilta viestin tuosta lingosta, laitoin myyjälle heti viestiä. Sain vastaukseksi että linkoa on tulossa seuraavana päivänä katsomaan mies Jyväskylästä ja että puheluita oli tullut kymmenittäin. Eipä siinä auttanut kuin tehdä muutama puhelu peräkärryn saamiseksi, ottaa puolisolta kiukut vastaan, hakea automaatista 200€ ja lähteä katsomaan ennen kuin joku muu kerkeäisi. Ajatuksena oli että nopeat syövät.hitaat.

Ilmoituksessa kehuttiin miten pelkkä käynnistysnaru on poikki. Pihassa katsoin että öljy on öljyä, kone on muuten todella siistin näköinen, maalipintakin vastasi uutta tarrojen irtoilua lukuunottamatta. Vaihteet menivät päälle yhtä lukuunottamatta ja vaijeritkin toimivat. Ja matoruuvi (kulmavaihde) toimi sulavasti lingon osia pyöritellessä. Kone kyytiin ja entisen naapurin luokse, joka ilmoituksen bongasi. Hänellä oli vastaavalla moottorilla oleva linko ja vastaavalla tekniikalla oleva, joskin eri merkkinen. Hauskaahan tässä vaan oli, että lingon käynistin ei ollut perinteinen sitten ensinnäkään. Kävi jo mielessä, että voisiko olla ihan tehdastekoinen, sen verran siististi narunpyöritykselle oleva rulla siihen oli tehty. Mutta enpä arvannut mitä vielä löytäisin tämän aarrearkun sisuksista.

Kaverin luona sitten todettiin että kipinää ei tule, johdot puolalta oli revitty osittain irti ja tappokytkimen johdot oli katkaistu. Eli jos koneen olisi saanut käyntiin, ei olisi sitä saanut sammumaan muuten kuin tulpanhattua nostamalla tai ryypyllä.

Noh, nämä korjailtiin, kello kävi kymmentä illalla. Ja sitten bensaa tankkiin (joka näytti tyhjältä, mutta oli kostea sisältä). Kone ei edes yritä käyntiin. Laitettiin tulpan aukosta bensaa sisään ja siinä huomio kiinnittyi sitten tulpan aukossa kimmeltävään metalli hiutaleeseen, joka yleensä esiintyy kun moottorissa on sulanut metallia esim kiinnileikkauksen tai männänrenkaan hajoamisen yhteydessä. Kokeiltiin silti repäistä pari kertaa, mutta ei yritä. Ja kipinähän moottoriin tosiaan saatiin ennen repimistä sen jälkeen kun puolan johdot oli laitettu paikoilleen.

Käynistysnaru ei tässä vehkeessä ollut edes poikki. Joku oli tosiaan alkuperäisen käynnistyslaitteen korjannut "patentilla". Eli vanha hihnapyörä on pultattu jollakin ilveellä vanhan käynnistimen tilalle ja tähän on tehty 70-luvun tyyliin lovi, johon käynnistysnarussa olevan solmun voi pujottaa. Ja repäistäessä narun pitäisi irrota pyörältä automaattisesti. Nämä olivat jossain ensimmäissä moottorisahoissaki todella yleisiä aikoinaan Ja idioottivarmoja.

Kello alkoi kuitenkin tuskailun lomassa tikittämään 23, joten lähdin ajamaan kotia kohti. Matka kesti kuitenkin lähemmäksi kaksi tuntia.

Moottoria seuraavana päivänä purkaessani totesin että moottorissa ei ole edes ilmansuodatin paikoillaan. Kaasuttajan kaikki seosruuvit olivat juuttuneet kiinni ja tämä sai epäilemään jo itseäänkin että onko vanhat taidot päässeet ruostumaan. Mutta sitten kun tyhjensin polttoainetankin lapolla, alkoi kuvio paljastumaan. Purkin pohjalle tuli desi vettä.

Noh.. ei kun kaasaria irti. Ja totta kai se polttoaineletkukin oli korvattu halvimmalla mahdollisella muoviletkulla, joka oli kovuusluokaltaan jotakin kiinalaisen laatulasin ja mafian käyttämän panssarilasin väliltä. Sivareilla tuo letku katkesi nätisti helähtäen ja kappaleet sinkoilivat pitkin tallia.

Kaasari lähti kohtuu nätisti irti. Ja kohokammio irtosi rungosta kohtuuttomalla voimankäytöllä. Ja pelko paljastui todeksi, Kammio oli täynnä vettä, joskin veikeän väristä sellaista. Mummoni olisi ollut siitä aineesta onnessaan ja sanonut sitä kermaksi. Mutta valitettavasti kaikki osat olivat hapettuneet totta kai kauttaaltaan. Ja syöpyneet.

Kaasuttaja dieseliin likoamaan ja se oli loppujen lopuksi nelisen vuorokautta siellä astiassa. Vuorokauden välein sitä tosin kävin kääntelemässä ja pensselillä sutimassa irronneita moskia pois. Tässä vaiheessa vielä luotin siihen että näissä on käytetty messinkiä, mikä ei laadukkaana ihan hetkessä ota vedestäkään itseensä.

Koneelle tein tällä välin puristustestin, jossa narusta vetäisemällä sain tulokseksi vajaa 1 kg/cm2. Eli jotain aivan naurattavaa. Odotin saavani yli 6. Käsin pyöritellessä kuului omituista suhinaa, ihan kuin puristukset karkaisivat selkeästi johonkin. Narusta vetäistessä vastus kuitenkin tuntui. Pieni ketutus alkoi hiipimään olkapäälle ja teki mieli soittaa myyjälle puhelu ja purkaa kiukku. Mutta tyydyin lähtemään juoksulenkille.

Siksipä avasin kannen, josta löytyi todella mielenkiintoinen kuvio kannen sisäpinnasta. Samaten kuin tiivisteestä. Tai tiivisteestä löytyi itse asiassa kaksikin juttua. Ensimmäinen oli noki, joka oli tummuttanut tiivisteen molemmilta puolilta. Toinen oli että ilmeisesti joku on yrittänyt käyttää samaa tiivistettä uudelleen ja epäonnistunut siinä, sillä tiiviste oli vuotokohdasta 0,80 milliä paksu ja vierestä mitattuna 0,90. Ja vanhat puristusjäljet näkyivät myös tiivisteessä. Ja ovatpa pultinreiätkin soikeat.

Eli ainakin tiiviste oli vuotanut, mutta kuvio ei kertonut rajusta vuodosta. Eli sihinälle pitäisi löytää vielä jokin muu selitys.

Konetta pyöritellessäni sitten jäin miettimään vielä tätä outoa sihinää. Ja kohtapa silmäni huomasi tummuneen imukanavan.  Eli imuventtiilissä on ollut jotain. Ja toden totta. Se jäi melkeinpä millin auki! Eli eipä ihme että ei käynnistynyt. Saati löytänyt puristuksia.

Venttiilit näistä koneista irtoavat varsin nätisti. Periaatteessa lukko on sitä mallia missä jousen laattaa nostetaan ja vedetään sivuun venttiilin varresta. Kiiloja ei siis ole, tässä laatassa on ura, joka lukkiutuu venttiilin varteen. Ja paikalleen laitto tapahtuu laatta vain nostetaan ylös ja vetäistään keskelle. No, käytännössä se ei ihan näin helppoa ole, mutta teoriassa ainakin. Yleensä siinä menee hetki ähertäessä. Meisseli ja pihdit kannattaa ottaa kaveriksi ja varoa kuitenkin voimankäyttöä. Yleensä välykset on näissä koneissa olleet jossain 0,1...0,2mm välillä. Mutta älkää taas valittako jos rikotte tällä jotain, tämä on ulkomuistista heitetty arvo. Tässä koneessa edes välykset olivat kohdillaan.

Venttiilit olivat kuitenkin suhteelisen karstaiset. Joten ei kun teräsharjaa vaan kehiin. Sama kannen pinnoille. Ja taas löytyi yllätys; jokin on osunut imuventtiilin kanavan puoleiseen reunaan ja tehnyt kolme lovea siihen. Noh, hiomaam näitä joutuisi kuitenkin, joten ei kun biltemaan ja hiomatutteja ja hiomapastaa ostamaan.

Hiontatuotteet löytyivät kätevästi. Mutta autotallissa venttiileitä nostellessani totesin venttiilin takertavan johonkin. Eli se ei noussut ylös ohjuristaan, kuten olettaa saattaisi. Ja en halunnut käyttää kohtuuttomasti voimaa joten Wd40 tuli tällä kertaa hätiin. Parin tunnin suhkuttelu/odotus periaatteella venttiili nousi (joko wd40 tai väljistymisen johdosta) ulos. Varsi oli paksun pien ja noen peitossa. Eli kone on ilmeisesti huohottanut putkeen jo hyvän tovin ennen antautumistaan.

Venttiilien hiomiseen ei suurta dramatiikkaa kuulunut. Tutti kiinni venttiiliin ja tuttia veivataan yhtä villisti kuin alkuasukas alkeellisia tulentekovälineitä pakkasessa.

Tämän jälkeen oli taas kaasuttajan vuoro. Ja tässä vaiheessa diesel oli liuottanut valtaosan noesta ja moskasta irti. Ja ruuvitkin liikkuivat jotenkuten, mutta itse hapettumat ei olleet lähteneet mihinkään. Tähän hätiin sitten päätä raapimaan ja puolisolle tuli mieleen että joskus on herkempiä osia puhdistettu etikalla ja etikkaahan käytetään kahvinkeittimenkin puhdistukseen. Ja tätä yleensä joka taloudesta löytyy. Ei kun kaasari osissa "minigrip" pussiin ja ilman pois.

Kaasuttaja oli liossa 24 tuntia. Ja tätä kävin kahdesti kääntämässä tällä välin että ilmakuplat tulisivat pois kanavista. 24h jälkeen (lämpö 18 astetta, lämpö vaikuttaa etikan kanssa aika paljon purevuuteen) pussin neste oli vaihtanut väriään kusen keltaiseksi ja siinä lillui epämääräisiä höttösiä. Kaasari pois pussista ja huolellinen huuhtelu vedellä. Ja tämän jälkeen vielä crc bräkkleen suihku ja kanaviin mos2 irroitusöljy.

Neula oli edelleen varsin karun näköinen. Mutta muuten kaikki näytti olevan ok. Ja tässä vaiheessa tajusin että olin unohtanut tyhjäkäyntineulan paikoilleen. No, tämä mos2 öljyyn kostutettuun paperiin illaksi likoamaan. Ja tämän jälkeen käsittelin molemmat neulat dremelin pumpulityynyillä. Jälki oli yllättävän hyvä. Ihan ilman kiilloituspastaa. Ja periaatteessa muutenkin jo karkeasti käyvä sivuventtiilimoottori ei olisi luultavasti eroa edes huomannut. Mitä nyt ongelmia saattaisi tulla säädöissä pysymisen suhteen

Kannentiivistettä en edes ole muistanut kysellä ja ajattelin kokeilla vanhasta 1mm paksuisesta ja 400 asteen kestoisesta tiivistematosta leikata uuden. Tässä koneessa on hyvä tietää että mäntä tulee sylinteripinnan yläpuolelle 0.5 milliä. Eli mäntä kanteen -osuman mahdollisuus on olemassa. Tiiviste idea vaihtui kuitenkin ja laitoin vanhan vielä takaisin. Tällä konseptilla puristuksia sai viitisen kiloa.

Puristustestien aikaan ihmettelin vielä sytytystulppaa. Siinä oli kahdeksan milliä prikkoja välissä. Miksi ihmeessä? Kaverin moottorissa oli ihan eri sytytystulppakin' ja tätä kun whatsapin välityksellä ihmeteltiin, lämpöarvot olivat samat, mutta.. Joku prkl oli nussinut kierteet tulpanreiästä. Ja tämä oli korjattu jollain korjaussarjalla, joka nosti tulpanreiän korkeutta. Henkilöauton tulppa oli liian pitkä, pienkoneen tulppa jäi kanavaan puoliväliin. Motonetistä sopivaa tulppaa hyllystä ei löytynyt. Eikä biltemasta. Olisi pitänyt tietää malli mitä etsiä. Mitoilla ei viisastuttu. Otin prikoista puolet pois että elektrodi olisi edes palotilassa.

Polttoaineletkuksi tarttui motonetistä käteen Oregonin letku. Yleensä tämä on ollut todella laadukasta ja hinta on edullinen. Joka totta kai oli pykälää liian pienellä sisähalkaisijalla, mutta kuten yleensä, kuumailmapuhaltimella lämmittäen se istuu varsin nätisti paikoilleen. Joten pussi koriin ja kassalle.

Tässä vaiheessa kaasuttaja oli koottu ja osa o-renkaista vaihdettu vastaaviin. Mutta kun bensiiniä laittoi tankkiin, tulvi kaasuttaja varsin kivasti yli. Korjaussarja kyseiseen kaasuttajaan löytyi netistä ja paikallisesta pienkonehuollostakin. Mutta kojaussaja oli 40€ postikuluineen. Ystävämme ebay kuitenkin huomasi googlen hakutulokseni ja ilmoitti minulle että kiinasta olisi kyseinen kaasuttaja saatavilla 9€ hintaan, sisältää postikulut. Siis hetkinen.. 9€ ?? Juuri hetkeä aikaisemmin kaasaria kysellessäni hinnaksi kerrottiin pienkoneliikkeessä 140€ ja netistäkin ne olisivat olleet 90€ ja postit päälle, amerikasta samaa luokkaa. No, kymppi on pikku raha tuohon verrattuna. Ja ei kun tilaamaan.

Kaasuttaja tuli viisi viikkoa tilauksesta. Tällä välin kerkesin tekemään uudet kierteet pakoputkelle, jonka kierteet olivat hakkautuneet palasiksi. Syykin selvisi varsin pian. Edellinen omistaja tsi joku niistä oli tehnyt pakoputkeen lisävaimentajan. Tämä vaimennin oli kiinni linko osassa. Ja linkoa ensimmöisen kerran katkaistessani ihmettelin kun se vääntyili vähön hassusti. Kiinnikkeet olivat ratkenneet hitsauksistaan. Eikun appiukon pajalle ja migillä uudet saumat.

Kaasuttajan saavuttua osa paikoilleen ja perus säädöt eli 1 ja 1/4 kierosta sekö idle että main neulaa auki. Bensaa tankkiin, kipinä tulee, puristuksia on. Mikä voisi mennä pieleen? Keittelin kahvit jo onnessani että tälle iltaa (lokakuun puoliväli) savu nousee ja moottori pärisee. Tästä onnittelukahvista kaksi tuntia myöhemmin käsissä oli rakkoja monta. Kylki alkoi tuntumaan kuin kuntosalilla keskivartalon lihakset -treeni päivänä. Mutta kone ei edes yritä. No, katsos. Kipinä käy, mutta häviää ajoittain. Eli puola prkl! Vai onko sittenkään..

Magnetto pois ja ihmettelemään. Koneessa on kärjellinen sytytys. Jenkki tyyliin varsin mielenkiintoinen konsepti, joka ei ihan ole auennut vieläkään minulle täysin. Mutta tässä magneetto muodostaa metalliin magneettivuon, jonka napaisuus kääntyessään  indusoi virran. Mutta ilmeisesti vuon muutosnopeus ei ole tarpeeksi vahva ja tämän vuoksi vuon indusoiman virran reitti katkaistaan kärjillä, jolloin syntyy kipinä. Kaikki näytti mittaamalla olevan kohdillaan. Kärjet avautuivat 2mm ennen yläkulokohtaa, joka tuntui järkevältä ja netistä löytynyt tecumsehin ohjekirja tuki päätelmää. Kone kasaan ja kipinä tulee taas. Ei vahva, mutta samaa luokkaa mitä moottorisahoissa, eli pitäisi riittää.

Nykäisy ja moottori yritti käyntiin. Jes! Mutta taas repimistä ja kone ei edes yritä. Bensa haisee tallissa ja valuu kaasuttajastakin, mutta ei lähde.

Tämän moottorimallin puolista sellainen nippelitieto että tätä on vuosien varrella valmistettu neljällä eri versiolla. Sii missä brigs & stratton kehuu siirtyneensä kärjettömään sytytykseen jo 1984, tecumseh on kokeillut sekä ulkoista että sisäistä puolaa. Kärjillä ja ilman.

No. Ei kun jäitä hattuun ja tutkimaan moottoria. Selvisi että joku on irroittanut magneeton msgneetit (siis????) Ja liimannut ne eri kohtaan kuin niiden pitäisi olla. Mitä ihmettä? Toinen magneetti lähti sormilla irti ja sen kun vaihtoi toiselle puolelle niin paikat täsmäsivät tecumsehin ohjeiden kanssa. Msgneettien piti olla sytytyshetkellä jälkimmöisten rautojen kohdalla (puolan raudoitus on E:n muotoinen). Kipinä tulee nyt voimakkaampana. Mutta moottori ei lupaa käyntiin. No, eikun taas seuraavaan suunnitelmaan ja kulmaraudasta teline moottorin viereen, vauhtipyörään kolot ja Clas Ohlsonilta neodyylimsgneetteja ostamaan. Tällä paketilla brigs &strattonin leikkurista lainatulla puolalla tuli hetken aikaa kipinä. Mutta sitten katosi sekin. Ja tässä vaiheessa toinen kaveri kuuli projektistani ja lahjoitti ruohonleikkurista peröisin olevan tecumsehin moottorin, joka oli tekstien mukaan elektronisella sytytyksellä.

Vauhtipyörä ei tietenkään käynyt. Se otti auojapelteihin kiinni. Puola taas kävi tekemääni telineeseen, mutta kipinää sillö en saanut. Ei tullut kyllä enää brigs & strattonin puolastakaan leikkurilla, mistä se oli lainattu. Eikä kaverilta saadussa koneessa eli vissiin puola kypsyi heti kättelyssä. Tässä vaiheessa luovutin jo toivosta ja olisin käynyt hakemassa hong kongin myymälästä edullisen 5.5hp  moottorin. Mutta ongelmana oli että vanhat tecumsehin moottorit ovat kahdella ulosotolla. Kyllä. Venttiilikoneiston akselilta saa 1/2 nopeudella kampiakseliin nähden olevan ulosoton, jota on käytetty ajovoimansiirtoon. Ja kampiakselilla ajetaan itse linkoa. Prkl, raikui taas.

No, viisaat päät yhteen ja moottoriin kokeiltiin tehdä itse transistorilla toimivaa sytytystä niin että sytytyspuola olisi saanut sähkönsä akusta. Jotain tästä protopajasta kertonee ettö moottori kävi ajoittain, välillä oikeinpäin, välillä väärinpäin. Ja parhaillaan sytytys toimi niinkin että moottori otti kaasuttajasta ilmaa ja aloitti puristustahdin, mutta kipinä syyytti ennen ylökulokohtaa ja moottori potkaisi väärinpäin. Sitten kun tulikin stoppi taas vastaan, moottori otti uudestaan ilmaa ja tätä rumputusta se jatkoi.hetken. tämö oli itse asiassa oudoin asia ikinä minkä olen moottoreissa nähnyt. En tiennyt moottorin voivan näin edes käyvän :D

No, parin testailuillan, kahden palaneen transistorin (kivi lähti ajasta iäisyyteen jos puola oli virroitettu ja akun johto irrotettiin) ja palaneen sormen jälkeen oli aika nostaa esiin ajatus "keep it simple". Transistorin kuva sormessa muistuttaa tästä vielä pitkään, sillä erään kerran kylmässä tallissa totesin ettö jokin hohtaa lämpöä. Moottorin repimistä oli takana joku tyyliin parituntinen. Ja ajatukset eivät ehkä loistaneet ihan kirkkaina. Otin puristavalla otteella kivestä kiinni ja sihahduksen säestämänä vedin käteni pois. Oikosulussahan se. Ja sormen pää paloi ihan kunnolla. Seuraavana päivänä tuntoa ei ollut ja neste tuli ihon alle. Mutta uusi suunnitelma oli valmis. Koska moottorissa oli kärjet, mutta näitä ei haluttu käyttää auton puolan ajamiseen koska se repi jopa 8 Amppeeria. Eivät olisi kestäneet. Vastaus tähän oli laittaa abouttiarallaa 4ohmin tehovastus väliin. Tällä konseptilla puola ei itse asiassa ottanutkaan pitkine johtoineen kuin 1,2 Ampeeria. Joka vaikutti todella kohtuulliselta. Kipinäkin tuli ja oli kohtuu voimakas. Huomattavasti voimakkaampi kuin omat puolat. Tätä ulkoista auton puolaa testatessa tuli myös huomattua että varoitukset "irroita tulpan johto ennen työskentelyä" eivät ole tuulesta temmatut. Etenkään uusilla elektronisilla CDI sytytyksillä olevissa, joissa energia säilöytyy puolassa vuon sijaan kondensaattoriin.  Jos moottori oli saanut bensiiniä sylinteriinsä ja puolan johdon irroitti hetkellä että venttiilit olivat kiinni, moottori pyörähti todella äkäisesti polttoaineen sytyttyä. Kerran pyöritin konetta käsin ja unohdin johdon kiinni. Pyörähdys oli niin voimakas että vaikka puristin moottorin osista todella voimakkaasti, osat pyörähtivät kädestä. Jos käsi olisi ollut hihnan tai vastaavan välissä, olisi se sattunut ihan varmasti.

Mutta niin tai näin. Vaihdoin kiinan kaasuttajan tecumsehin 3.5 hp ruohonleikkurin "California" kaasuttajaan. Nilitys siksi että käyttöohje tiesi kertoa näiden kaasuttajien täyttävän Californian päästömääräykset. Ja sen takia niissä ei ollut säätöjä. Näin ollen kaikkien järjen sääntöjen mukaan moottorin pitäisi lähteä tulille ilman.ongelmia, kunhan kipinä tulee. Ja kyllä! Ensi repäisyllä! Silloin hypittiin nimittäin onnesta! :D Tällöin olikin juuri vaihtunut joulukuu. Ja luntakin oli jo satanut.

Akut ja viritykset nippusiteillä kiinni. Tässä vaiheessa ketutti jo niin paljon ettö kunhan kone kävisi niin ulkonäöllä ei olisi väliä. Seuraavana iltana kome käyntiin, linko pyörimään ja veto päälle. Noin 20 metrin matka pihan perälle 20cm lumessa meni loistavasti. Pakki päälle, kone ympäri ja takaisin. Puolivälissä paluumatkaa alkoi ravistus ja veto heikkeni. Yritin työntää kaverina ja kuuluikin kova rusahdus ja veto katkesi. Voihan ****u!!.

Kone halliin, linko irti moottori ja vaihteisto osasta ja pohjapanssaria pois. Ensimmäisenä tuli vastaan kuminpalasia. Ja hetken mekanismia tutkiessani totesin niiden olevan niin kutsutusta kitkapyörästä, josta koneenperäpäässä on iso varoituskin. "Väärä säätö vaurioittaa kitkapyörää ja voimansiirtoa, ei takuuta".

No.. Eipä siinä kun sisälle puolisolle kertomaan taas uutisia "et kulta arvaa mikä meni tällä kertaa pieleen". Voisinpa jopa sanoa että kuittailun määrä kuluneen viikon aikana on ollut huomattavaa. Tästö kahvia taas naamaan ja purkamaan voimansiirtoa. Tämä on onneksi näissä hävyttömän yksinkertainen. Kampiakselilta tuodaan voima hihnalla vaihteistoon, jossa se pyörittää lautasta. Tätä lautasta vasten painatetaan kitkapyörää. Eli kitkapyörä on kuin rengas, joka kulkee pyöreää kehää. Koska pyörästä lähti kumi.kävelemään, ei se toimi kuten piti. No, osat irti. Ja samalla selvisi että tässä vehkeessä on koottu jotain muutakin päin per*****. Nimittäin kitkapyörä siirtää voiman akselilla hammasrattaalle, joka toimii alennusvaihteena. Tästä voima.siirtyy renkaille. Joskus koneen historiassa lingosta on hajonnut tämä iso muovinen ratas. Ja se on korjattu sorvaamalla materiaalia pois, liittämällä pulttaamalla vastaavaa levyä kylkeen, joka on muotoiltu vanhojen hampaiden mukaan. Sikäli ihan onnistunut viritys, täytyy myöntää. Mutta a)akseli tähän isoon rattaaseen oli väljä ja ratas pääsi kääntyilemään. Tämä taas aiheutti sen että ratas otti reunasta metalli runkoon. Ja b) tämän lisäksi pienemmän hammasrattaan vieressä oli isoja prikkoja, estämässä ratasta pakenemasta sivulle. Mutta koska iso ratas pääsi kääntymään, puristuivat prikat ison rattaan ja akselin väliin, joka merkitsi sitä että jokin antaa periksi. Tai menee lukkoon. No.. Tässä tapauksessa ilmeisesti on ollut molempia. Ja olisivatko nämä kaikki yhdessä johtaneet kitkapyörän tuhoutumiseen.. En tiedä.

Mutta, uusi kitkapyörä. Netissä hintaa oli 40€. Ariens on itse asiassa tämän Stigan lingon komponenttien valmistaja. Ja ulkomailta kitkapyörät maksoivat saman verran. Haku kuitenkin oli kova saada tuo kuntoon joten työkavereiden suosituksista johtuen hiippailin selaiseen liikkeeseen kuin Kuopion kumi. Heillä sopivasti mainoslausekin sanoo "kaikkea kumista ja muovista" joten tämä vaikutti olevan aarreaitta. Ja sehän olikin. Myyjän kanssa keskusteltiin hetki kitkapyörän käyttötarkoituksesta ja hetken pähkäämisen jälkeen tuotteeksi valikoitui hihnakuljettimien päätyrullissa käytetty kumimatto. Joka on kohtuu pehmeää, tautisen sitkeää ja esim puukolla leikkaaminen ei onnistu jos terä ei ole kuin kirurgin veitsessä. Tämä matto yleensä kylmävulkanoidaan noihin, mutta koska kyseessä on "pilaan sen itse" laite, en tuota vulkanointipalvelua halunnut ostaa tähän rullaan. Mutta kun mainitsin aikomuksestani liimata kyseinen kumi polyuretaani massalla, myyjä suositteli hetipiti liimaa. Eli superliimaa, pikaliimaa. Millä nimellä nyt kutsutaankin. Samalla reissulla tarttui mukaan myös muovia uuteen hammasrattaaseen. Hintaa molemmilla paloilla yhteensä kymppi, joten olin enemmön kuin otettu.

Kotona vanhaa kumia kitkapyörästä puukolla pois ja pinta karheaksi hiekkapaperilla. Kaikkea en ottanut. Sen verran tiukassa se oli. Mutta hetipiti liimaa peliin, toinen pääty kiinni ja tämän kuivuttua lopullinen mitta kun kumi on sormi kireydessä ja liimaa pirusti väliin, kerrokseksi levitettynä toki. Pari minuuttia myöhemmin kun sormet olivat liimautuneet pyörään, saatoin todeta sen pysyvän myös kumissa. Annoin liimauksen asettua k kunnolla kolmisen tuntia.

Pikaliimasta sellainen hauska tarina että tuote on alun pitäen yllättäen kehitetty armeijan käyttöön yhdysvalloissa. Ja tuote on saanut jalansijaa myös taistelussa, kenttälääkintämiehet ovat sitä käyttäneet verenvuodon tyrehdyttämiseen ja muihin pikakorjauksiin. Aine on kuitenkin siitä mielenkiintoinen että se aktivoituu kosteudesta. Eli kuivassa ilmassa kestää pidempään asettua. Ja leveät saumat, kuten minullakin nyt 10mm, eivät ole heti käyttövalmiina. Lopullinen lujuus on huoneenlämmössä ja kohtuullisessa kosteudessa valmistajan sivuista riippuen vasta 7...24 tunnin päästä liimauksesta. Enpä vielä tätä tiennyt. Mutta nyt on yksi uusi baarin iskurepliikki taas valmiina :)

Mutta linko illalla taas työn alle ja kitkapyörä paikoilleen. Säädin akselit nyt niin että osat eivät hankaile ainakaan heti toisiaa. Ison muovisen hammaspyörän kohdistus on tässä aika karkea. Prikkoja pois vasemman renkaan akselilta ja siirretään ne oikealle. Juuri niin yksinkertainen kuin olla ja voi! :D Tämö on jenkkien harrastamassa suunnittelussa yleensä se paras asia. Jotkut asiat tehdään yksinkertaisesti, mutta ne toimivat. Laakerithan tässä on liukulaskerit. Kaikki. Siis voimansiirrossa. Jos lingon haluaa väljäksi, kannattaa rasvaus unohtaa. Nyt minä vetelin uudet rasvat kaikkiin osiin ja välystä näissä ei onneksi hirveästi ollut, joten jokin asia sentään oli pysynyt kunnossa.

No, sitten linko käyntiin ja vakiokierrosten säädön kimppuun. Viritelmä kulkee nimellä governour. Tällä kertaa kone käyntiin ja asetin jousen goverbour säötövarrelle (mikä menee kaasuvipuun, josta kierrokset säädetään) siten että kun kaasu on täysillä, vivun liikerata kattaa pituuden, joka riittää kaasuttajan kiinni-auki välin pituuteen. Sitten pala rautalankaa ja laitoin merkille tyhjäkäynnillä vivun asennon. Kone sammuksiin ja vipu siten että rautalanka työntää kaasuttajan täysin auki kun moottori on sammuksissa. Ja eikun testaamaan. Ja yllätykseksi tämö osui kohtuu hyvin kohdille. Mitä nyt säätö hieman huopaa, mutta toimii kun kuorma on päällä, eikä moottori sammukaan kun linko lähtee pyörimään.

No, linko uusilla osilla ulos tallista ja pihassa olevaa 35cm lumivallia puskemaan. Meillö on hiekalla piha, joten kiviä lenteli putkesta ihan kivasti. Lumi oli mennyt jo nuoskalle ja tämä otti voimas koneesta, mutta muuten kone jaksoi painaa todella hyvin. Mutta sitten.. Kuului pamaus ja hihna alkaa huutamaan kuin viimeistä päivää. Päästän vedon irti ja ihmettelemään mikä meni vikaan. Kita on nuoskalunta täynnä, joten ensi töikseen sen pääsee tyhjentämään. Moottori siis sammuksiin ja piuhat akusta irti. Alkuun luulin kulmavaihteen jo antautuneen. Mutta sitten silmään sattui ulosheittäjän tukirauta, josta oli irronnut maalia. Ja kohta selvisi että se on irronnut koska rauta on vääntynyt. No voihan €&#*** !!! Kaikui taas pihamaalla. Kun menin sisälle ja kerroin tämän kertaisesta vastoinkäymisestä puolisolle, oli hänen ilmeensä vähintäänkin näkemisen arvoinen. Mutta seuraavana päivänä otin lankun pätkän, lekan ja vasaran. Vasaralla sain naputeltua ulosheittäjää takaperin niin ettö se irtosi rungosta. Se oli siis taipunut runkoa vasten. Ja heittotorven reiästä sain hakattua laudalla siiven oikeaan asentoon. Ja homma pelaa taas. Yhteenvetona todettakoon että ilmeisesti kivi meni torven reunan ja heittäjän väliin ja tämä väänsi rakenteita. Eli näköjään limgon kanssa ei voi välttyä yllätyksiltä.

Nyt lingolla on kaikkine edeltävien omistajien ja minun viritysten jälkeen ajettu reilu tunti. Ja toistaiseksi toimii. Nuoska ja todella raskas lumi lentää ainkin tällä todella iloisesti kun moottorissa on täydet kierrokset ja ajonopeus lapsen kävelyvauhtia. Lunta oli maassa tosiaan hieman paikasta riippuen 30cm tai ylikin. Jos tämä nyt vain toimii, olen todella iloinen tähän. Mutta on tässä työtäkin mennyt.

Moottoriöljynähän näissä ei pidä käyttää 30w pienkone öljyä. Vaan oikeaa moottoriöljyä, esim 10w30. Sillä saa moottorin kovassa pakkasessa kerralla entiseksi. Ja koska moottori käy aika raskaasti kuormitettuna, lienee syytä seurata moottoriöljyn märää ennen jokaista käynnistystä. Ja vaihtaa ne hyvissä ajoin. Miten usein, en tidä. Mutta pitänee ottaa selvää.

Mitä meni tarvikkeisiin..

-Uusi kaasutin, 10€
- o-renkaat 2€
- pultteja ja muttereita.5€
-uuden sytytyksen osat 2€ (abikot), loput oli romulaatikosta ja tulpanjohdot -00 vm mazda 626:sta, jota minulla ei enää ole.
- kitkapyörän ja hammasrattaiden kukit ja muovit 10€
-pikaliimatuubi 2€ (2kpl pk 3,60€)
-venttiilinhionta jutut, pasta 10€, hiontstutit (tai puikot kuten kauppanimi) 6€
-Dieseliä 2 litraa (kaasarin ja öljypohjan puhdistus)
-Moottoriöljyä1 litra
Polttoaineletku, olisiko ollut 6€
-käynistysnaru 4€
-Etikkapullo 3€

Työtunteja ei lasketa, mutta paljon.

Vahinko parisuhteelle; kyllä

Projektin aiheuttamaa kiinnostusta työpaikan kahvipöydässä; kyllä, parhaat soittivat jopa että tarvitseeko apua kunnostuksessa. Ja osa siitä että heillä itsellään oli ongelmia tai olivat käytettyä ostamassa. Eli sosiaalinen seura on näköjään taattu :)

Latailen kuvia projektista kun saan niitä editoitua hieman.