Kun vesihuolto pettää

Kulunut kesä 2018 on ollut monella tapaa mielenkiintoinen. Kuivuus on koetellut ympäri maata ja monesta kaivosta on vesikin loppunut. Savon seudulla taisi parikin kuntaa ilmoittaa että on syytä rajoittaa veden käyttöä. Kun meilläkin hanasta tuli ajoittain ilmaa varsin runsaastikin, tämä sama kävi mielessä, mutta hyvin nopeasti paljastuikin, ettei vika ei ole kaivossa, vaan pumpussa.

Meillä oli pumppuna ilmeisesti vuonna 1990 asennettu Grundfos CPE 3-100. Tämä ei ole mikään perinteinen niin sanottu makopumppu. Vaan ejektoripumppu. Ero näillä kahdella on oikeastaan että makopumpuissa keskipakovoimalla painetaan vettä eteenpäin ja korvaava vesimassa imeytyy samalla imupuolelta. Pumpun teho näissä kahdessa määräytyy hyvin pitkälti samalla tavalla, pumppu pesässä olevien siivikkojen lukumäärän perusteella. Enempi -> syvemmältä nostaa. Ero vain on, että ejektoripumpussa vesi itse asiassa painetaan takaisin kaivoon, josta eräänlainen suihkusuutin kaappaa lisää vettä ohivirtauksen mukaan ja painaa sen takaisin ylös pumpulle. Tämä "ylimääräinen" vesi sitten pääsee pumpun sisuksissa paineistettuna taas eteenpäin, mennen takaiskuventtiilin kautta paisuntasäiliölle. Tuota Ejektori ilmiötä, tutummin venturi ilmiö (se suihkusuutin) käytetään myös muualla kuin pumpuissa hyväksi. Muun muassa aikoinaan autoissa käytetyt kaasuttimet ovat tätä periaatetta käyttäneet hyväksi.Kun hitaasti virtaava neste tai kaasu puristuu pienempään väliin, sen paine laskee, mutta nopeus nousee. Tähän ilmiöön perustuu siis kaasutin ja ejektoripumppu. Asiasta lisää tietoa haluavat voivat vierailla Wikipediassa

Tämän Grundfossin pumpun akselitiiviste alkoi vuotamaan. Valmistajalta sekä paikalliselta korjaamolta myytiin ei-oota varaosien suhteen.  Vuoto oli siinä mielessä merkittävä, että a) pumpun käydessä vettä pärskyi pitkin huoltokaivoa (jossa oli myös lämmitin, joskin roiskeveden kestävä) ja b) pumpun seisahtuessa siitä pääsi ilmaa pumpun sisuksiin. Vaikka kaivossa olevassa imusiivilä -osassa oli toinen takaiskuventtiili, vuosi se sen verran, että ilma pääsi pumpun yläosasta vesitilaan. Tämä taas johti sitten tilanteeseen, missä vesihanasta tuli ajoittain ilmaa. Ja putkistosta irtosi sakkaa.

Pumpun vuotava akselitiiviste

Tämän (ilman) luultiin alkuun johtuvan siitä että kaivo on tyhjä. Ei ollut. Ja tämä herättikin pitkään ihmetystä, sillä yleensä pumput eivät pysty toimimaan ollenkaan, jos siellä on pienikään määrä ilmaa. Ilma "venyy", eikä siivikko saa vedestä otetta. Pumppu jää parkumaan tyhjää. Tämä tuli lapsuuden kodissakin selväksi, jossa on tosin käytössä perinteinen makopumppu. Siellä pumppu sijaitsee pannuhuoneessa, missä siis keskuslämmityskattila on. Matkaa kaivolle jotakuinkin 30 metriä. Kaivo on jotain 5...6 metriä syvä ja tästä vielä 10 metriä porareikää kallioon. Nostokorkeutta siis kutakuinkin yhteensä 16 metriä, joka on pienemmille pumpuille tuolla siirtomatkalla melkoinen voimannäyte. Näissä mako pumpuissahan vitsinä on, että jos kaivossa oleva pohjaventtiili ei pidä (tai putkissa on pienikään ilmavuoto liitoksissa) putkistoon pääsee ilmaa ja pumppu lakkaa sillä sekunnilla pumppaamasta kun kupla pääsee pumppuun. Ja jos pumppua ei ole varustettu kuivakäyntisuojalla (yleensä pumpun lähdössä oleva virtausmittari), pumppu jää parkumaan tyhjää.

Muistan eräänkin kerran kun vesi lakkasi tulemasta. Vanha, 25 vuotta palvellut pumppu lakkasi toimimasta ja isä kävi ostamassa uuden pumpun, jossa tämä kuivakäyntisuoja oli. Kuitenkin, ajoittain juuri tämä suoja esti pumpun toiminnan. Ja se otettiin pois välistä. Kuten yleensä, turhia laitteita, ei niillä mitään tee- ajatus. Viikon sisällä tästä havahduttiin veljen kanssa, kahdestaan kotona ollessa, että hanasta ei taaskaan tule kunnolla vettä, mutta pumppu huutaa seinän toisella puolella. Kun mentiin pannuhuoneeseen, oli se puolillaan höyryä. Pumppu oli imaissut ilmaa ja koska painesäiliössä oli edelleen vettä, valui sitä hiljakseen pumppuun päin. Pumpun pumppupesän päällä ollut kumitulppa oli sulanut ja höyry pukkasi siitä ilmoille kuin höyryveturista konsamaan. Eipä siinä auttanut kuin alkaa juottamaan pumppua. Ja etsiä uusi tulppa. Parin tunnin leikkimisen jälkeen vesi saatiin taas virtaamaan. Onneksi oltiin nähty isän joskus tekevän samaa, kikat oli jääneet mieleen. Juottamiselle on toinenkin nimi, joka myös siemenvetenä tunnetaan. Tässä imuputkisto täytetään vedellä, jolloin siellä oleva ilma poistuu. Tässä pumpussa oli myös kaivossa olevassa osassa takaiskuventtiili, mutta ilmaa ajautui putkiin ajoittain. Perimätieto on joskus kertonut, että ne muoviset pikaliitosholkit olisivat yksi perisynti. En tiedä varmaksi, mutta vanhempi kaarti vannoi oikeiden messinki-tukiholkki liitosten nimeen.

 Jos palataan taas nykyhetkeen, meillä joinakin päivinä vettä kyllä laskettiin satoja litroja (nurmikon ja kasvien kastelu + pesukoneet ja saunominen) ja tällöin  huomattiin että vedenpaine lähti iltapäivästä selvästi laskuun. Huomio kiinnittyi myös kilkattavaan ääneen, joka tuli pumpusta itsestään. Eikä pumppu saavuttanut katkaisupainetta, jos hana jossain oli hiemankaan auki. Tämä (vedenpaineen lasku) johtui mitä todennäköisemmin siitä, että pumpussa oli kuivakäyntisuojaus tehty niin sanotulla häntäputkella. Häntäputki on siis ejektorilta vielä eteenpäin jatkava yksittäinen putki, meidän kaivon tapauksessa 13 metriä pitkä, jonka päästä vesi imettiin. Ejektorihan toimii niin että se luo pienen alipaineen suuttimen taakse ja tämä imee vettä mukaansa. Kun kaivon vedenpinta laski ejektorin alapuolelle, alkoi alipaine taistelemaan fysiikan lakien mukaan häntäputkessä olevan vesipatsaan luomaa vastavoimaa vastaan. Jossain vaiheessa pumpun ja ejektorin tuotto vastasivat kaivon tuottoa. Ja se selitti tätä vedentulon hyytymistä. Vesi ei kuitenkaan todellisuudessa koskaan loppunut, hidastui kylläkin. Mutta pumppu ei koskaan mennyt "kuivaksi". 

Grundfos CPE 3-100 ejektoripumppu. Tarkoitettu ilmeisesti noin 100 metriä syvään kaivoon.

Pyysin tarjouksen korvaavasta ejektoripumpusta. Pelkona totta kai, että pumppu leviäisi lähiaikoina tai pahimmillaan pakkasilla tai kun itse ei ole kotona.Näissähän (grundfossin vanhoissa pumpuissa) ei esimerkiksi oikeita laakereita ole ollenkaan, alapää on liukulaakerilla, jota vesi voitelee ja yläpää on laakeroitu moottorin kilven laakeriin. Tietoa kaivossa olevista hilppeistä kun ei tuolloin ollut, joten ei kun selvittämään pumpun tietoja. Ainoa tieto kaivostakin oli että kotikansiosta löytyneen suunnitelman mukaan sen pitäisi olla 65 metriä syvä. Seuraava pumppuun viittaava dokumentti oli itse asiassa juurikin tuon kyseisen akselitiivisteen vaihto-ohje, mutta siinäkin kerrottiin vain tiivisteen malli ja näytettiin miten monimutkainen rakenne se on. Ilmeisesti joku sen on joskus vaihtanut,. Seuraava lappunen oli vuodelta 2002, jolloin on ilmeisesti kalvosäiliö asennettu ja pumppulohjan säiliön kyljessä oleva valmistusvuosi tukee tätä vuosilukua.

Seuraava vihje saatiin alan toimijalta. Tai tarkemmin heidän kotisivuiltaan. Pumppulohjan ejektoripumpun asennusohjeistuksen mukaan matkaa pohjasta pumppuun/ejektoriin/häntäputkeen pitäisi olla noin viisi metriä. Oletettiin kansiosta löytyneiden ja tämän asennusohjeen tiedon perusteella että ejektori olisi siis noin 60 metrissä, häntäputkestahan meillä ei tietoa ollut tässä vaiheessa. Kuitenkin (ejektori)pumpun hinta oli sen verran kova, että tämä sai työkaveritkin kiinnostumaan ja eikä aikaakaan kun sain heiltä viestin että Kotkassa on 300€ myynnissä käytetty porakaivon uppopumppu. Olin jo lähdössä hakemaan tätä pumppua, autokin oli tankattu ja pressu vaan olisi pitänyt ottaa mukaan, kun kuitenkin otin vielä puhelinsoittoa kaivon aikoinaan poranneeseen yhtiöön. He kertoivat maaputken, eli kallioon juntatun, porareiästä ylös tulevan metallisen putken halkaisijan perusteella että reikä on jotain 110..120 millinen. Tämä siis riippuen siitä onko terä ollut kuulema.uusi vai käytetty. Koska pumppu oli 4" pumppu, olisi pelivaraa jäänyt 10 tai 20 milliä. Sain kuulla puhelimessa kauhutarinoita porareikään kiinni kiilautuneista pumpuista, joten se siitä - uusi porareikä olisi arvion mukaan jotain 6000...9000€,  jos pumppu jumahtaisi reikään. Asennus olisi siis onnistunut, mutta oman tuurin tietäen en viitsinyt noviisina ottaa riskiä. Päädyin  lopulta SQE 2-70 pumppuun, joka on 3" pumppu, joita on muuten useammalla valmistajalla. Olipa vielä SP sarjan pumppua edullisempi (SP pumpuissa kaapeli pitää ostaa erikseen) Tässä 2-70 mallissa tuoton pitäisi riittää vielä 500/litraa tunnissa 60 metrin syvyydeltäkin. Ja se oli vieläpä yksivaiheinen ja pehmokäynnistyksellä. Näinpä sitä voisi ajaa sähkökatkossa agregaatillakin, jos myrsky sattuisi joskus iskemään. Jälkikäteen tosin kuulin että SP pumpun ulkohalkaisija olisi lähempänä 3" pumppua kuin 4", mutta enpä itse ollut mittaamassa niin hankalapa sitä on tietää. Pumppulohjaltakin on tosiaan saatavilla 3" porakaivopumppuja. Ja heilläkin on niin yksivaiheisia kuin kolmevaiheisia pumppuja.

Oikeastaan ainoa asia, joka tämän pumppu asian älkeen jäi mietityttämään, oli että miten vanhaat putket nousevat kaivosta ylös. Vanhemmat konkarit sanoivat että huoli olisi pääosin turha, jos porareikä ei olisi sortunut. Tiedossa ei ainakaan ole että lähistöllä olisi raskailla koneilla ajettu, joten näiltä osin tieto rauhoitti omaa mieltä. Sortuminenkin on kuulema harvinaista, mutta osa kivilajeista on kuulema sellaisia, että murenevat varsin helposti.

Grundfos SQE 2-70 porakaivopumppu 60 metrin sähkökaapelilla. Ensimmäiseen laskuun valmistautuminen.

Hommaa valmistellessa kävi selväksi että vanhat kaivon putkiosat on sinkittyjä. Tai oli siellä messinkisiäkin, mutta pelkästään takaisku, pari kulmaliitintä ja kuulaventtiili. Samaten painelytkimessä oli jotain hauskaa - se oli kantta avatessa "puolillaan"vettä, mutta ilmeisesti toimi edelleen. Vanha painemittarikin oli jämähtänyt 5 bar lukemaan, joka saikin miettimään että paljonko säädetty yläpaine oikeasti on. Kylmävesilinjassa oli kuitenkin varoventtiili, jonka kyljessä luki 6 bar. Lähtöletku oli märkä ja jatkuvaan siitä ei vettä tullut joten niin korkealla ei oltu. Lopulta päädyin tilaamaan kaikki hilppeet uusiksi. Alkoi olemaan liikaa kysykysmerkkejä ilmassa ja vanhojen osien käyttäminen ei hirveästi houkuttele, ihan jo siksi että tässä vaiheessa muutaman kympin säästäminen saattaa kostautua myöhemmin raskaimmalla mahdollisella tavalla - vesivuodolla.

Voi kuulostaa hauskalta, että miten kaivossa vesivuoto voisi tehdä tuhoa. Raaka fakta on, että koska kyseessä on porakaivo, jonka päällä on huoltokaivo, aiheuttaisi vesivuoto huoltokaivon täyttymisen vedellä. Vedellä ei muuta pakopaikkaa ole, vettä tulee muoviputkesta todella reippaasti, joka huuhtelisi kaiken hiekan ja kuran, myös ne kuolleet hiiret, kaivoon. Lopputuloksena olisi saastunut ja juomakelvoton vesi.No, Suomessa onneksi on firmoja, jotka porakaivoja pesevät, huuhtelevat ja desifioivat. Nämä ovatkin sitten oma tarinansa, ei niistä sen enempää. Mutta ihan vaan tiedoksi. Pelkällä hanasta laskemisella ne mahatauteja aiheuttavat pöpöt eivät valitettavasti sieltä kaivosta enää häviä, jos vaihinko sattuisi käymään.

Vanha painekytkin. Sisukset varsin lahjakkaasti hapettuneet.

Varoventtiilin nimellispaine lukee testipainikkeen päässä

Siinä samalla kaikkea mahdollista vesilaitoksiin liittyvää lukiessani satuin pumppulohjan sivuilta löytämään datalehtisen tuosta 50 litraisesta kalvosäiliöstä. Edellinen omistaja kehui paineen sätäneen kohdilleen ja että se olisi oikein kun hanasta tulisi 7 litraa sammutus-käynnistys jakson välillä. Mutta hetkinen, painesäiliön datalehdessähän puhutaan jopa yli 16 litrasta kalvosäiliöllä, perinteisellä 7 litraa, mitäs mitäs..

Toinen ohje kertoi ala/ylä paineiden ollessa 2/3.5 bar täytön olevan tosiaan noin 16 litraa. Kalvosäiliön esipaineen pitäisi olla 0.2 bar alle pumpun käynnistyspaineen, eli siis sen pitäisi olla säädetty 1.8 bar. Danfossin painekytkin, jota tässä käytettiin, on speksattu 2 ja 6 bar välille, joten 2bar tuntui senkin puolesta hyvin varteenotettavalta. Mutta miksi hanasta tuli vain 7 litraa ?? Pumppua en enää tässä vaiheessa vitsinyt sammuttaa ja laskea paineita pois. Pelkäsin sen imaisevan ilmat sisäänsä ja ettei se lähtisi nostamaan uudellen vettä koska niitä oireita oli jo jonkin verran. Mutta reilun viiden litran vedenlaskun jälkeen painesäiliössä oli 4.2 bar.

Torstai sovittiin oman isän ja appiukon kanssa vaihtopäiväksi, he ovat elämänsä aikana sen verran paljon liitosten ja pumppujen kanssa temunneet joten kunhan tavarat saisin kokoon niin homma varmasti sujuisi kuin itsekseen. Aamu koitti, otettiin käyttö ja juomavettä useampi sata litraa talteen, siltä varalta että päivä loppuu kesken ja menee yön yli. Mikäänhän ei koskaan mene pieleen :D Etenkin kun lapsiakin on jo nurkissa pyörimässä neljä, puolison varautumishalu oli enemmän kuin ymmärrettävää.

Kaivossa olleet vanhat hilut. Vasemmalla alhaalla paainesäiliössä ollut liitäntä, oikealla alhaalla pumpun liitäntälaippa. Oikealla ylhäällä oleva J-mutka on 40mm putkilähtö, joka lähtee talolle.

Ejektori ja vanha pumppu lähtivä kaivosta vähän turhankin nopeasti. Pumppu irti paisuntasäiliölle menevästä putkesta, sähköt pois sulakkeista, varmistusmittaus mittarilla ja johto poikki sivarilla. Jos joku olisi sanonut että ne umpiruosteiset pultit pumpun kyljestä aukeavat kuin itsekseen, en olisi ikipäivänä uskonut. Mutta kyllä. Liekö pulttien kuumaainkityksellä ollut tekemistä asian kanssa?

Ejektorin putket nousivat pelottavan helposti. Laskeskelin että jos veden pinta todellakin olisi ollut siellä 60 metrissä, olisi putkiin mennyt karkeasti ottaen (meno/paluu)  2litraa / metri. Näin meillä olisi ollut 120 kiloa vedettävää, mutta nyt ei siltä näyttänyt. Kun putket oli vedetty, alettiin niitä mittaamaan ja ylätykseksi koko paketin pituus maan pinnasta pohjasiivilään oli kyllä 54 metriä. Mutta ejektori oli 13 metriä pohjasiivilän yläpuolella. Porareikään katsottaessa veden pinta näkyi, joten ei se kovin matalalla ollut. Epävirallisen jakoavain-naru mittauksen mukaan (virallinen olisi avoin putken pätkä, josta kuuluu "plop" ääni sen osuessa veden pintaan) vesi oli 10...11 metrissä. Eli jos kaivosta oli juuri hetki sitten laskettu vettä ja paljon, sen tuotto on varsin hyvä näin kuivana kesänä.

Grundfossin ejektori, joka oli noin 40 metrin syvyydessä

Pohjasiivilä ja takaiskuventtiili, joka ilmeisesti vuotaa

No, tästä lähdettiin hakemaan tilattuja tavaroita putkifirmasta. Oli sovitty etukäteen että kaikki kamat saa torstaina, joten siinä uskossa sinne siis. Kuitenkin selvisi että varmistusvaijeria ei ollut. Pikainen kierros (melkein 3h) pitkin Kuopiota, toisen soitellessa lähipaikkakuntien liikkeitä läpi, antoi ei-oota. Yhdessä liikkeessä oli 40 metriä, mutta koska pumppu oli tarkoitus tunkea reikään sinne 54...60 metriin, se ei riittäisi. Pettymyksen kautta Puuiloon takaisin, sieltä käytiin jo kiinnitystarvikkeita hakemassa (sinkittyä vaijeria oli, mutta haluttiin ruostumatonta) ja nyt sieltä tarttui verkkonarua matkaan. Piipon köydet tietäen, niiden luvut pitävät paikkaansa, joten tämä kelvatkoon nyt kun muuta ei ole. Murtolujuuskin oli 200kg, joten.. Vesi oli taloon kuitenkin saatava jollain tapaa. Ja kun vaijerin saatavuudesta ei tietoa ollut, eikä sitä Kuopiosta tai lähialueilta löytynyt, päädyttiin tähän ratkaisuun. Tilapäisesti siis. Tämä pitää vielä vaihtaa tulevaisuudessa. Tässäkin kävi vähän hassun hauska homma sillä kun seuraavana päivänä annettiin pumpun ja hilppeet toimittaneeseen yhtiöön palautetta, olisi 60 metrin rosteri paketti löytynyt yhden tukkurin varastosta.. Niinpä tietenkin. Olisipa tästä tajunnut heti sanoa paikan päällä niin olisi säästynyt yhdeltä nostokerralta.

Pumpun asennus muoviputkeen meni kivuttomasti, mitä nyt varmistuskorvakot olivat niin hentoiset että 1 1/4" liitin jätti ne alleen. Tässä vaiheessa jouduttiin käyttämään pihtejä ja hieman taivuttamaan niitä. Kaivon syvyys muuten mitattiin samalla ja se näytti olivan noin 80.5 metriä missä köyden meno porareikään pysähtyi. Eli varaa kaivossa oli.

Tässä vaiheessa on hyvä mainita sellainen asia että porakaivopumpun asennus ei ilmeisesti ole ihan selvää hommaa alan liikkeille tai putkiasentajillekaan. Liike sanoi että ehdottomasti vaijerin varaan, todella luotettava (ironinen kommentti) internetin keskustelufoorumi sanoi samaa. Soitto asentajalle, sama tulos. Mutta pumpun käyttöohjeessa luki sekä Englanniksi että Suomeksi "kuormittamaton varmistuavaijeri" . Eli putken varaan. Tätä lähdettiin sitten laskemaan kaivoon ja kaivon yläpäähän tehtiin 90 asteen puristeliitos. Tätä poraeiästä tuontia mietittiin etukäteen jo pidempään. Tähän olisi porakaivoyhtiöillä ollut tarjolla liukuliitintä ja jotain toista pikaliitintä, mutta niitä ei paikallisesti ollut saatavilla, eikä näitä hinnankaan puolesta katsottu tarpeelliseksi tilata. Näinpä käytetty kulmaliitin on tavallinen messinkiliitin, josta vesien veto muille hilppeille tapahtuisi.

Mainitaan vielä tähän väliin että kaikkiin 40 mm putken liitoksiin tuli tukiholkki putken sisään. Tukiholkki on siinä mielessä ehdoton että jos pumppu pääsee putkesta irti, se on kuin torpeedo ja suunta ahtaassa porareiässä on vain alaspäin. Tukiholkki pyrkii estämään putken kokoonpainumista. Ja liittimestä irtoamista. Myös putkessa (ja painesäiliössä) oleva paine painaa pumppua irtoamishetkellä alaspäin hetken aikaa ja pumpun tuotto totta kai myös alaspäin vielä tämän putkessa olevan paineen lisäksi. Irti päästessään pumppu rytkähtäisi tällä voimalla sähkökaapelin ja vaijerin varaan.  Ja jos vaijeri vain kestää, eikä sähköjohto tässä vaiheessa katkea, jää pumppu mitä suurimmalla todennäköisyydellä pumppaamaan toviksi, ennen kuin joku havahtuu, ettei hanasta tule vettä tai sähköjohto kiertyy poikki  Loppua voi vain arvailla. Pumpussa on kuitenkin akselitehoa jotain 1100 Wattia, joten melkoinen kohina siellä porareiässä käy. Jos on ylimääräistä aikaa, pumpunhan voi upottaa esimerkiksi isoon paljuun ja käynnistää. SQE mallin pumppua saa ajaa jopa kyljellään, kunhan putken liitos ei ole pumpun akselisuunnassa katsottuna sen alapuolella.Eli Suomeksi; pumppu ei saa olla yhtään alaviistoon.

40mm siniraitaputki. Kulmaliitin ja putken sisällä tukiholkki. Kuva on jonkin aikaa käytössä olleesta asennuksesta. Hyvin ajaa asiansa.

Pumpun sähköjohtoja mietittiin kiinnitettäväksi putkeen, 60 metriä painaa kuitenkin aika paljon, mutta teippi ei kaivossa pitkään kestäisi vaikka moni tätä kuulostaa käyttävän noiden internetin tarinoiden mukaan. Nippuside on taas siitä ikävä, että kun muoviputki kuitenkin hieman elää paineen alle (turpoaa) niin ei haluttu niiden leikkaavan kaapelia. Tai sen kaapelin eristettä puristuksen alla. Päädyttiin kietaisemaan side putken ympärille ja kaapeli nippusiteellä nippusiteeseen kiinni. Ja yritettiin saada sähkökaapelia putken mitta ja jättää hieman jopa löysää putken oikeamisen varalle. Siteestä tuli siis sellainen 8-mallinen ratkaisu, jossa kumpikin oli siis omaasa nippusiteessään kiinni. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun porapumpun kaapeli hankautuu nippusiteen alta rikki. Ja onpa noita kaivon rakenteisiinkin puhjenneita edellisessä työssä nähnyt. Eräskin tapaus oli maatilalla, jossa ihmeteltiin kun 300 mA vikavirtasuoja laukeaa pois päältä, mutta 30 mA vikavirrat taas ei. Tässä oli myös valitettava esimerkki siitä miksi kaikkea ei pitäisi koskaan laittaa yhden suojalaitteen alle. Navetan ilmankierto nimittäin sammui ja ongelmien ketju oli jälleen valmis, sen lisäksi että vettäkään ei sinne tullut. Miksikä 30mA suoja ei lauennut? Pumppu ei ollut jostain syystä sen takana, vaan 300mA vikurin takaa lähtevässä sulakelähdössä. Koska kyseessä oli navetta rakennus, kaikki navetan sähköt oli kytketty 300 mA vikavirtasuojan taakse. Tämä kokoluokka on ns palosuojana käytetty. Omakotitaloissa sitä harvemmin näkee.

Painesäiliötä ihmetellessä selvisi että edellinen omistaja oli säätänyt säiliön paineen 0.2 bar. Eli ihan liian alas. Pelko kalvon rikkoutumisesta hiipi mieleen, mutta koska uudelleen ladattu 1.8 bar esipaine pysyi säiliössä pumpun laskun ajan, toivoa oli ilmassa. Kalvosäiliön kylkeen oli nimittäin joku liimannut tarran että väärä esipaine ja paineiskut rikkovat kalvon. Tämä oli omiaan aiheuttamaan turhaa huolta tässä asiayhteydessä.

Painesäätimen asetusruuvit. Iso ruuvi keskellä on yläpaine. Oikealla ylälaidassa on paine-eron säätöruuvi. Kuva Danfossin käyttöohjeesta.

Putkityöt meni kahdelta veteraanilta kuten arvata saattoi. Hetkessä valmista. Oli ilo katsoa kun hamppu, silsaa tai mitä lienee pyörähtää kitin avulla niin sulavasti liitoksiin. Putkiteippi olisi ollut toinen mahdollisuus, mutta siitä ei näissä asennuksissa ole allekirjoittaneella kovinkaan hyviä kokemuksia. Tuo hampun tapainen nimittäin turpoaa vedestä, joten se tiivistä itse itseään. Mutta sähköissä tulikin sitten stoppi - aikaisempi pumppuhan oli kolmevaiheinen, nyt oli yksivaiheinen. Sellainen ihan pikku yksityiskohta että nollahan se puuttui kaivoon tulevasta johdosta, koska sitähän ei yleensä kolmevaiheisissa pumpuissa käytetä.. Tämän olisi toki voinut käydä kääntelemässä taulusta, luvat kun on, mutta siihen ei lähdetty kun aikaa olisi palanut taas turhaan. No, hätä ei ollut sen näköinen. Huoltokaivossa oli pistoke lämmittimelle, joten vanha jatkoroikka sai toimia osien luovuttajana ja pistotulppa liitettiin suoraan painekytkimeen. Tämä komeus sitten vikavirtasuojan, siirrettävän sellaisen, kautta pistokkeeseen (nyt työskennellään kuiten ahtaassa tilassa). Säätelin ohjeiden nomogrammin mukaisesti paineet kohdilleen, nehän ovat kuitenkin noin-arvoja. Pumppu päälle ja paineet lähtivät nousemaan ja oltiin noin 0.5 baarin päässä halutusta. Pari meisselin liikkettä ja paineet oli kohdillaan.

Laitetaan vielä tähän väliin että SQE pumpun käyttöohjeessa kielletään mittaamasta pumpun eristysvastusta. Tällä lienee tekemistä pumpun sisäiseen taajuusmuuttajaan ja sen elektroniikkaan, joten sitä ei tämän vuoksi alettu mittaamaan.

Vettä alettiin laskemaan autotallille menevästä vesipostista (suora putki kaivolta) ja ensimmäiset 2h vesi olikin ruskeaa ja haisi jännältä. Mutta lapsia tuo ei näyttänyt haittaavan, leikit isossa vesilätäkössä sujuivat ihan hyvin.

Danfoss CS 2-6 painekytkimen yläpaineen asetus. Haluttiin 3.5 baaria keskeytyspaineeksi. Vasemmalla merkitty kohta 3.5 baaria. Alhaalla näkyy ison ruuvin kierrosmäärä. Ruuvia siis kierretään 6 kierrosta että saadaan katkaisupaine 3.5 bar.

Eropaine katsotaan vetämällä viiva vasemmalta yläpaineen kohdalta oikealle halutun eropaineen kohdalle. Tässsä 3.5 bar -> 1.5 bar tuottaa hieman reilu 5 kierrosta eroruuvin arvoksi. Tätä käyrää voi myös käyttää toisin päin. Jos eropaine on liian iso, katso mihin arvoon pumppu pysähtyy ja lue kierrosten määrä käyrältä. Tämän jälkeen vedä vastaava viiva siihen mihin haluaisit sen pysähtyvän ja kierrä erotuksen verran ruuvia haluttuun suuntaan. Näin ei tarvitse sokkona pyöritellä.

Yllätys oli vaan suuri kun moni sanoi et porapumpun voisi jättää yläpäästä sen 90 asteen liittimen varaan. Eli liitin vain nojaisi porareiän reunaan. No, tätähän kokeiltiin. Pumpun sammuessa tuo liitos ja sitä myöten loput asennuksesta pomppaavat ilmaan noin 10...15 senttiä. Tämä on sikäli loogista, että vesimassa on liikkeellä ja sitä on putkissa kuitenkin noin 50...60 kiloa. Pumpun taistellessa paisuntasäiliötä vastaan, johonkinhan sen liike-energiankin on mentävä ja sehän näkyy sitten rekyylinä. Tähän taiteilin viimeisen päälle hienon telineen kulmaraudasta, jolla kaivoon menevä putki sidotaan kiinni. Ei siis liitos.

Kaivon seinään tinailtu kannake, johon porareikään menevä putki kiinnitetään.

Pumpun ohjeissa siis sanottiin ihan selkokielellä, sekä Suomeksi että Englanniksi että pumppu tulee asentaa putken varaan, ei vaijerin. Soitto Grundfossin maahantuojalle ja sieltä vahvistettiin vielä tämä, suositus oli siis jättää noin metri vapaata vaijeria kaivoon, koska muoviputki suoristuu ajan oloa. Osassa Grundfossin pumpuissa on myös ohjeena asentaa pumppu vaijerin varaan, joten luethan käyttöohjeen ennen asennusta :)

Ja pakkohan se oli kokeilla meisselikin pudottaa kaivoon. Muutama ärränpää siinä pääsi, mutta sitten kun sitä plumps -ääntä ei kuulunut, heräsi vielä pieni toivo. Siellähän se nököttää vesi ja sähköputken välissä. Autotallista neodyymimagneetti (moni tietää näitä raivostuttavan tehokkaita "poimi tippuneet ruuvit ja pultit ahtaasta välistä" magneetit, joita ei meinaa sinne väliin saada kun ne tarttuu kaikkeen ympärillä), tähän hyvät solmut ja laskemaan kaivoon. Sieltä se viidestä metristä sitten tarttui kiinni. Onneksi oli teräpuoli ylöspäin.. Jos kahva olisi osottanut ylöspäin, olisi saanut tehdä jo tempun jos toisenkin tuon kalastamiseksi.

Sellainenkin hauska havainto tuli tehtyä että vanha musta putki, punaisella kirjoituksella, oli speksattu noin 6 baarin paineelle. Uudet "siniraita" putket on noin 12 baaria. Käytännön merkitystä näillä paineilla ei liene, mutta isompi lukema tietenkin herättää luottamusta. Aikaisemmin kun asuimme Outokummussa, siellä kupungin verkosta tuleva paine oli pelkästääbn aamuyöstä noin 8 baaria, joka säätöventtiilillä pudotettiin reiluun 2 bar.

Päivitys:

Kolmen kuukauden kuluttua alkuperäisestä asennuksesta nostettiin pumppu uudelleen ylös. Mitään ongelmia tänä aikana ei ole tullut. Noston syynä oli varmistusvaijerin, tai ehkä oikeammin turvalangan asennus. Samalla parannettiin porareikään laskevan putken kannakkeen asennusta, joka käytännössä tarkoitti vain sen siirtämistä 10 cm alemmaksi.

Putken kiinnitys kaivon seinään. Porareikä on suojattu hyttysverkolla hiirien ym varalta. Mutta antaa samalla kaivolle mahdollisuuden hengittää.

Tässä samalla tuli havaittua kosteiden olosuhteiden vitsaus ja miksi pistotulppa tällaisissa olosuhteissa ei ole se paras mahdollinen liitostapa. Vaikka se helppo ja simppeli onkin. Pistotulppa oli jo tässä ajassa hapettunut niiltä osin, kuin se vain pistorasiassa oli kontaktia ottanut. Toki eroja pistotulppien välilläkin on, materiaalit sanelevat paljon, miten liitokset esimerkiksi hapettuvat. Hyvä esimerkki on siirtymäliitin alumiinista kupariin. Kuivissa olosuhteissa melkein mikä tahansa liitin kestää vuosia. Mutta kosteissa olosuhteissa väärällä liitoksella toteutettu siirtymä voi hapettua toimimattomaksi jo viikoissa.

Pumpun noston yhteydessä avattiin yksi 40 mm liitos. Tämä oli L:n mallinen kappale kaivoon laskevan putken päässä. Tämä oli jälleen se parhaaksi todettu osuus, jos putki lipeäisi käsistä nosto tai lasku vaiheessa, mitä todennäköisimmin se jäisi edes tuosta osasta kiinni ennen katoamistaan porareikään. Tässäkin liitoksessa oli ilo huomata että helmi oli puristunut varsin "kauniisti" muoviputkea vasten, helmen reuna oli pureutunut muoviputkeen, eikä putken sisäpinnassa saostumia näkynyt. Toki messinkinen tukiholkki oli tummunut, mutta tämä on normaalia ja kuuluu asiaan. Kuva oli nähtävillä ylempänä.

Sähkökaapeli kiinnitettiin 8-mallisella ratkaisulla. Eikä sinisessä sähkökaapelissa näkynytkään kahta painautumaa enempää jälkiä. Tosin pumpun kyljestä oli hankautunut jo osa laser kirjoitetusta tekstistä pois, samaten toinen varmistusnaru oli puoliksi jo poikki - niin, pumppuhan tekee loppujen lopuksi varsin kovaakin liikehdintää porareiässä käynnistys ja sammutus tapahtumien yhteydessä. Vaikka siinä olisi seollut pehmokäynnistin. Inertia on jännä asia, eli liike-energia. 

Uusi vaijeri kiinnitettiin pyörittämällä. Koska rosterista valmistettu lanka on varsin kovaa, on langan pää myös omiaan tekemään tuhoa, jos se painaa muovuputken kylkeen. Tai raaputtelee nuolenpääkirjoituksia porareiän seinään. Tästä syystä langan päästä muotoiltiin "neulansilmä". Näin se on tylppä, osuipa se mihin kohti tahansa.

Varmistusvaijeri, jonka vapaa pää on muotoiltu "neulansilmäksi". Näin terävä reuna ei raaputtele kiviä. Tai pahimmillaan hankaa muoviputkeen reikää.

Kuten arvata saattaa, vesi ei ole puhtaita mahdollista tuon pumpun noston ja laskun jälkeen. Tämän takia vettä juoksutettiin jälleen parituntinen. Toinen puutarhaletku tuli laitettua sankkoon, josta näki varsin selvästi veden värin sekä siinä olevien kiintoaineiden määrän. Kolmannen tunnin kohdalla sankon vesi oli muuttunut "puhtaan siniseksi" ja näin ollen miellyttävän näköistä myös talousvetenä.

Vesi puhdistui juoksuttamalla. Hieman siinä oli kiintoaineita, näitä ei mielellään taloverkkoon halua ensimmäiseksi päästää. Meillä ratkaisu oli autotallin vesiposti, josta saisi huuhdeltua pääsulkuun asti putkistot. Hiekkaa ei 30 vuotta vanhasta porakaivosta yleensä nouse. Tämän huomaa esimerkiksi wc-pöntön vesisäiliöstä.

Samalla tuli huoltokaivoon - pumppukaivoon, millä nimellä tuota nyt kutsuukaan - laitettua lämmitin toimintavalmiuteen. Pistorasia siltä vaan puuttuu, se pitää ennen pakkasia sille asentaa. Tällä kertaa ajattelin lämmittimen laittaa painekytkimen viereen. Jos lämpö vaikka pitäisi sitä hieman kuivempana. 

Vuonna 2002 uusittua sinkittyä rautaputkea. Tätä voisi verrata korallin kasvuun, paitsi että korallit ovat kauniin värisiä..

Tältä näyttää vuonna 1990 asennettu muoviputki sisäpinnasta. Eipä siis ihme miksi muoviputki on suositumpaa?

Vanha painemittari. Näyttää vielä parin viikon jäleen 1 bar lukemaa. Luultavasti mittarille menevä reikä on tukkeutunut ruosteesta.

Yleiskuva likimain valmiista asennuksesta. Poikittain oleva ketju on linjassa porareiän kanssa. Varmistusvaijeri on sidottu siihen. Palohaat helpottavat ketjun irroitusta, esimerkiksi huoltotyön ajaksi.