Höpinää sähköstä ja siihen liittyvästä: Varoittava esimerkki käytetyn lingon ostajalle

Vuosi sitten kirjoittelin epäonnen lulilingon ostosta. Onneksi pari(kymmentä) lisätyötuntia ovat sitten viimetalven vastoinkäymisten jälkeen näyttäneet taas valoa tunnelin päähän. Tosin, hyvin alkanut taival päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Viime talvi oli tosiaan runsasluminen ja ahkera lumivallinnuohoaja saattoi nuoskalumessa todeta lumen raskauden. Samaten lingon voimansiirto päätyi samaan tulokseen, tosin yllätyksekseni hetipiti liimalla kyhätty kitkapyörä ei ole ainakaan vielä antautunut, vaikka se itse äpöstetty viritys onkin. Sen sijaan vetoratas, toisioratas, antautui. Syytäkään ei kauaa tarvinnut etsiä.

Kitkapyörä, hieman huonokuntoinen siis ja pala puuttuu

Kitkapyörän palaset löytyivät pohjapellin päältä

Kuvassa takana oleva hihnapyörä (musta hihna) tulee moottorin akselilta. Tästä voima siirtyy alumiiniselta lautaselta kitkapyörälle ja edelleen rengas akselille. Kytkin on kun alumiininen lautanen painetaan kitkapyörää vasten. Nopeus säätyy kitkapyörän paikkaa sivuttain siirtämällä. Simppeliä?

Pikaliimalla liimattu matto kitkapyörällä

Ariens, joka tämän Stigan tekniikan hovihankkija on, toimittaa myös moneen muuhun linkoon tänäkin päivänä tekniikkaa, on "keskittänyt" osat prikoilla. Ei huono ajatus. Eli tekniikka on yksinkertaista, mutta toimivaa, mutta vain oikein koottuna. Ikävä kyllä, paikallaan olleet prikat olivat suurempia kuin pienen, ensiörattaanhammasrattaan, syvimmät kohdat. Tämä tarkoitti sitä, että jos sivuttaissiirtymä vetorattailla ei ollut kohdillan, yritti toisoohammasratas parka painautua prikkaa vasten. Sen sijaan, että se olisi päässyt kulkemaan vapaasti. Tämä olisi sama, kuin hammasratteiden väliin työnnettäisiin jotain. Rattaita ja akseleita kuormittavat voimat ovat näin ollen melkoiset. Tässä kapistuksessa ymmärtääkseni ei katkopultteja voimansiirrossa käytetä, tai ainakaan en niitä ole löytänyt. Joten ensimmäinen oire ongelmista on vedon loppuminen, ja sitä myötä kitkapyörän luistaminen ja kitkerä palaneen käry. Ahkeralla yrityksellä tämä tarkoittaa kitkapyörän tuhoutumista. Saman kohtalon saa aikaiseksi jos "kytkin" on säädetty väärin, eikä kitkapyörää painateta riittävästi vastinlevyä vasten. Tämä vastinlevy, mikä oikea nimi nyt lieneekään, on 90 asteen kulmassa kitkapyörään nähden. Lingon ajonopeus säätyy sitä mukaa miten kauaksi kitkapyörää siirretään "vaihdekepistä" tämän vastinlevyn keskikohdasta. Tässä on myös juju. Jos vaihdevipu on säädetty väärin, on mahdollista että jollain vaihteella kitkapyörä jää levyb keskelle. Tällöin se ei pyöri vaan ennemminkin hankautuu ja tuhoutuu.

Rikkoutunut toisioratas

Ensiöratas. Täyttä terästä.

Kuopion konekorjaamot ja liikkeet myivät toisiorattaan suhteen eioota. Yhdysvalloista ja kanadasta rattaan olisi saanut vajaalla 50€, mutta postikuluja yritykset olivat vailla toisen mokoman. Uuden alkuperäisen rattaan saaminen jäänee siis odottamaan seuraavaa yhdysvaltojen matkaa Uusia linkoja kuopiolaisissa yrityksissä kyllä oli tarjolla, mutta karvas pettymys ja menetetty 200€ kummittelivat mielessä. Ei kun takaisin romujen täyttämään autotalliin. Siellä mieleen muistui youtubessa pyörinyt "marbel machine" video, jossa koneen rakentanut herrasmies teki itse puiset hammasrattaat. Tästä alkoi mies-harppi-kynä-paperi selvittely ja uppoutuminen rattaiden maailmaan. Minkälainen homma olisi selvittää aikaisemman rattaan tiedot ja tehdä itse uusi?

Internetistä löytyi useampikin selainpohjainen palvelu, joista sai rattaan tietoja vastaan kuvan, jonka sai siirrettyä erinevien leikkaa-liimaa menetelmien käytöllä muovin pintaan. Leikkaa-liimaa oli tässä tapauksessa ihan käsin tehtyä työtä, ei ctrl+v tai v yhdistelmiä. Ratas hahmottui, useamman yrityksen jälkeen myös toimiva rattaan lukitus akseliin löytyi. Pyöväsporakonetta minulla ei ollut käytettävissä, jonka huomaa työn jäljistä. Mutta vaikka jälki muistuttaa etäisesti "ratrod" hengessä nyrkkipajassa hakattua, toimi ratas keskittämisen jälkeen yllättävänkin hyvin. Parin tunnin ajan. Sitten yksi hampaista katkesi, mitä todennäköisemmin leikkausvaiheessa liian pitkälle työntyneen terän jäljen vuoksi.

*Rattaan copy paste

Keskipisteen hakua

Rattaan vuolua kuviosahalla

Ratas muodostuu


Rataan kiinnityksen rakennusta

Tarkistus että ratas tulee 90 asteen kulmaan akselille

Kiinnityspulttien mallailua

Välyksen poisto akselin kokoisella teräsputken pätkällä ja lukkopultti alkuperäiseen reikään

Ja se kuuluisa takapuoli

No, tästä eteenpäin ja toisen sateen lumia nilkuttaen lingotessa, alkoi bensiini käymään vähiin. Tankkasin koneen ja hetkeä myöhemmin kone lakkasi käymästä kuin seinään. Kipinä tuli, tulppa kastui, mutta ei käy. Hermot paloivat lopullisesti, etenkin kun ilmiselvää syytä ei löytynyt. Eihän tecumsehin perus 4t kone kovin kummoisia elämänehtoja vaadi. Näinpä en enää aikaani jaksanut käyttää korjailuun, olihan siihen tuhrautunut jo sitä varsin kylliksi. Keväällä, lumien jo sulaessa, avasin sylinterin kannen. Sieltä ei löytynyt muuta kuin karstaa. Kone kasaan ja linko jäi odottamaan. Ajattelin jo laittaa vahingon kiertämään, myydä koko moskan. Mutta..

Kesällä ajattelin tyhjentää tankin. Käyttää bensiinin ruohonleikkurissa. Mutta arvatkaapa lakkasiko ruohonleikkurin kone käymästä? Ilmeisesti jostain oli vettä jälleen lingon tankkiin päätynyt. Ja hauskaksi tässä tekee asian se, että bensiini oli vihreää. Jos käyttäisin 2t öljyä, tai olisin käyttänyt, tämä olisi vielä ymmärrettävää. Mutta tuohon aikaan minulla ei ollut edes 2t öljypulloa autotallissa. No, vanhat bensat pois, uudet taaa tilalle ja kappas. Lingon moottori pärähti käyntiin paksun savun säestämänä. Toivo ei siis ollutkaan menetetty.

Siistin syksyn aikana lingon sähköjä, samaan syssyyn virittelin vanhan upsin 12v akun kiinteäksi. Tulipahan tuo tappokytkinkin laitettua, eli käytännössä akulta puolalle menevässä johdossa oli siis vain kytkin. Lingon oma tappokytkinhän (kaasuvaijerissa) vain oikosulki kärjet. Nyt tappomekanismeja oli siis kaksi. Ainoa ikävä puoli oli, että akku ei pitkään riittäisi. Mutta toisaalta, sen antaman virran turvin kerkeää kyllä pidennänkin tovin ajella, arviolta kolmatta tuntia. Ja nyt voisi työvalonkin linkoon virittää.

Joulukuu oli vähäluminen, mutta ensimmäisten lumien aikaan tuli ikävä kunnollisia kuulosuojaimia. SRN 19, eli keskiarvomelulta 19db vaimentavat suojaimet korvilla korvat soivat iloisesti pilliä parituntisen linkoilu session päätteeksi. Syytäkään ei pimeässä tarvinnut kauaa miettiä, eikä sitä miksi linko vie niin paljon bensiiniä. Pakoaukosta, tai oikeammin pakoputken kiinnityspulttien välistä leimusi sininen hento liekki aina koneen tyhjäkäynnillä. Kone kävi ilmeisesti varsin rikkaalla, tosin hyvin. Mutta liekin olemassaolo kertoi myös pakoputken puotavan, joka selitti korvia huumaavat äänet. Eli uutta vaimentajaa siis kyhäämään.

Tässä vaiheessa lienee hyvä mainita että itse rakenneltu käynnistin brigs strattonin eläkkeelle joutuneesta ruohonleikkurista päätyi tecumsehin kylkeen. Ei mikään kaunis viritelmä, mutta toimii. Aikaisempi omistaja oli onnistunut nussimaan kierteet kannesta ja vetänyt siihen jonkin sortin korjaussarjan. Tovin mittailun ja tulppakirjojen selailun jälkeen löytyi NKG:n valikoimista likipitäen oikea tulppa. Mutta tulppaa ei Kuopion liikkeistä ollut saatavilla. Bilteman valikoimista löytyi kuitenkin Brisk -merkkinen vastaava tulppa. Joka istui kuin isä äitiin ja moottori pärähti käyntiin ensimmäisellä rykäisyllä.