sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Ketjuvaihteisen pyörän takavaihtajan säätö ja Shimanon 110mm akselin kammet. Ja samalla etuvaihtajan säätö

Ketjuvaihteisen polkupyörän takavaihtajan säätö ja Shimanon 110mm akselin kammet. Ja samalla etuvaihtajan säätö


Tarkoitus ei ole tehdä tästä blogista suinkaan pyöräblogia, mutta joskus tulee kirjoitettua aiheesta kun aiheesta jos muualta ei tietoa löydy. Ja aihe kun näin kevän korvilla on vieläpä esillä, kuka mitäkin kevätkuntoon nyt laittaakaan. Mutta yhtä kaikki, eipähän tuota tietoa aina itsellänikään ole, enkä sano että kaikki tekemäni tai kirjoittamani on aika oikein. Mutta ehkä se on yksi syy miksi yleensä itseni pienoiseen kuoppaan saan kaivettua. Toivottavasti oheisesta kirjoituksesta on jollekin hyötyä.

Tätä artikkelia kirjoittaessa ei vahingoitettu hiiriä (jotka ovat pesineet autotalliin ja näyttäytyivät ajoittain osien puhdistuksen aikana), jäniksiä tai liikkeiden myyjiä. Aiheutetut vahingot olivat lähinnä henkisiä ja kohdistuivat kirjoittajaan.

Jos päädyt tämän kirjoitelman pohjalta tekemään jotain, allekirjoittanut ei ota vastuuta. Tämä on kertomus miten itse asiasta selvisin, vaikka sanamuodot onkin välillä osoittavia tyyliin "käännä ruuvia". 

Tällä kertaa ajattelin sivistää niin itseäni kuin satunnaista lukijaa aiheella, joka koskee ketjuvaihteisen pyörän takavaihtajan sätöä. Kuten yleensä, homma lähti hieman rönsyilemään, kun selvisi että Shimanolta ei suoraan löydykään varaosia vanhempiin poljinkampiin. Tai lähinnä eturattaita, jotka tästä pyörästä oli ajettu loppuun. Vaikka pyörä on minulle uusi, se lienee rullannut tehtaasta ulos joskus kultaisen -90 luvun loppupuolella. Eli jälleen uusi vaihteistoprojekti, jes.. Edellisesti Nexus 7 -vaihteistosta jäi toisaalta hyvä mieli. Vaikka näpertelyä oli paljon, pyörä sai uuden elämän.

Takarattaan (kasetin) vaihtaminen oli ehkä se yksinkertaisin toimenpide tässä hommassa. Yksi erikoisavain, biltemasta 5,90. Takapakkoja oli tarjolla biltemassa sekä motonetissä, molemmissa 14,90. Vaikka bilteman sivut sanoivat pakan malliksi HG30, oli hyllyssä kuitenkin 41:nen pakka. Numerolle ei muuta selitystä löytynyt kuin isompi -> laadukkaampi. -7 merkintä vinkkaa pakassa olevan seitsemän ratasta. Eli sopii tähän pyörään.

CS-HG41-7 rataspakka ja Bilteman 54-018 avain


 Ne, jotka takarattaita eivät ennen ole ketjuvaihteiseen vaihtaneet, tykkäävät tiedosta että homma ei suinkaan ole monimutkainen. Isoin vaiva tulee takarenkaan irroituksesta. Ja yhden erikoisavaimen lisäksi tarvitaan jotain, jolla lukita takaratas. Irroitusvaiheessa pakan lukitusta nimittäin pyöritetään samaan suuntaan "vapaakytkimen" kanssa. Kun lukitusta vuorostaan lukitaan, ottaa vapaakytkin kiinni ja homman saa hoidettua parhaillaan kädellä pyörää paikallaan pitämällä. Shimano on ovelasti kirjoittanut lukitusprikkaan voiman, jolla se tulee kiristää. 40 Nm, joka ei ole paljon. Vain nelisen kiloa metrin päästä. Eli otsasuonet kireällä tätä hommaa ei tarvitse tehdä. Jos joku miettii, että voiko lukitus aueta noinkin pienen voiman vuoksi, tähän voisi vastata "epäilen". Prikan ja kasetin välissä on nimittäin hammastus. Joka kiristyksessä naksuttelee itseään kireälle. Tulkitsin tätä niin, että jos 40Nm voima ei riitä seuraavaan naksaukseen, jätetään kiristys siihen.

Takapakan lukitukseen olisi ollut kaupan myös oikeita työkaluja, mutta laskeskelin sen tarpeen olevan sen verran vähäistä, etten raskinut moiseen sijoittaa. Sen sijaan pala kulmarautaa ja ylijäänyttä ketjua ajavat saman asian.

Itse tehty aputyökalu. Pätkä vanhaa ketjua ja kulmarauta, estävät pakkaa pyörimstä

40 Nm, eli nelisen kiloa metrin päästä. 

Avain menee vanhaan pakkaan nätisti

Akselin "vapaakytkin". Akselissa on yksi leveänti ura, joka pitää kohdistaa rataspakan kanssa

Uusi rataspakka takaa

Uusi rataspakka paikallaan

Vanha rataspakka. Avaimen uria ei hiekka-rasva coctailin alta meinannut alkuun edes nähdä


Takapakan jälkeen ajattelin vaihtaa ketjut, ei ole järkeä ajaa vanhoilla ketjuilla ja uudella pakalla. Vanha ketju syö uudet rattaat ja toisin päin. Käytäntö on myös osoittanut että ketjut hyppivät rattailla jos jompi kumpi on yhtään enemmän kulunut. Mutta siinä samalla takavaihtajaa painellessani muistin miksi syksyllä ja talvella pyörällä ajaminen jäi vähille. Vaihtaja painautuu kyllä vaijerin suuntaan, mutta palautuu todella hitaasti. Onko kyse sitten ihan jäästä vai moskasta, en tiedä, mutta sen verran *as*kaa tässä on, että ajattelin antaa sille perinteisen diesel pesun.

Takavaihtaja likoon pariksi vuorokaudeksi ja pensselihoitoa


Takavaihtaja itsessään ei ole mikään monimutkainen laite. Mutta kuten yleensä, säädöillä saa ihmeitä aikaan. Tässä vaihtajassa on ollut sitäkin oiretta, että kuorma päällä ketju on vaihdon hetkellä kyllä alkanut rallattamaan vaihtajan reunoja vasten, mutta vaihto ei ole tapahtunut. Toisinaan oli myös ilmiönä sellainenkin, että ylämäkeen polkiessa on ketju hypännyt suuntaan tai toiseen. Tällöin sain ohjeeksi säätää vaihtajan H ja L ruuveja, mutta näiden toimintaa ihmetellessäni päädyin hyvin nopeasti toteamaan että ne itse asiassa ovat vain rajoitinruuvit. Niillä annetaan vaihtajalle alue, jonka sisällä sen tulee pysyä. Ketju ei tipu ulos rattaalta, eikä vaihtaja mene pyörän pinnoihin jos risu esim metsäreitillä kiskaisee vaijerista. Sen sijaan takavaihtajasta löytyi myös kolmas ruuvi, jolla itse asiassa säädetään etäisyyttä "joggy" rattaiden ja takarattaan välillä. Omassa pyörässäni tämä väli oli niinkin hurja kuin 1,5 cm. Mutta mikä on oikea väli, sitä en Shimanon sivuilta bongannut, enkä itse asiassa Sheldoninkaan sivuilta, ainakaan vielä. Parktools -firman sivuilla kummitteli niinkin pieni väli kuin 5 mm. Joten lienee hyvä säätää omassakin pyörässä rakoa pienemmälle. Tärkeintä tässä lienee kuitenkin vaihtotuntuma(??)

Yksi syy vaihtajan toilimattomuuteen kuormitettuna on myös kulunut ketju. Ja ne rattaat. Tämä on hyvä pitää mielessä jos pyörällä on tuntematon määrä kilometrejä takana. Tätä pääsääntöisesti ongelmaksi myös tässä epäilen, siksi kait tähän projektiin lähdinkin.

Vaihtajan H ja L rajoitinruuvit. H-ruuvista kello 10 suunnassa näkyy myös rissojen ja takapakan etäisyyteen vaikuttava säätöruuvi

Rissa on kiinni yhdellä muutaman millin kuusikololla

Yksi ruuvi auki ja rissa irtoaa.

Rissan sisältä, suojakilvet irroitettuna. Liukulaakeri. Rissa on jotain komposiittia

Rissan suojakilpi


Takavaihtajaa pestessä otin rissat, tai miksi niitä nyt haluaakaan kutsua, auki. Luulin näissä olevan oikeat laakerit, mutta olin jälleen väärässä. Kyseessä on liukulaakeroitu paketti. Osien putsaaminen kävi kätevästi dieselillä ja bräkcleenillä. Koska omat pyöräilysäät ovat monesti sateisia, runttasin väliin vesivaseliinia, joka tosin pakkasessa on osoittautunut vähintäänkin jäykäksi tavaraksi.Voi olla että kadun tätä valintaa vielä. Alan sivustoilla kehutaan teflon pohjaisia rasvoja. pitänee investoida teflon vaseliiniin seuraavalla kerralla. Eipä tuo shimanon vaseliini tuubikaan varmaan konkurssiin veisi. Haters-gonna-hate vai miten se kuuluisa lause meni.

Rissojen paikalleen laitossa ei oikeastaan mitään ihmeellistä ollut. Ainoa vaan että rissat ovat erilaisia, eli sillä on väliä miten päin ne kokoaa. Eli kannattaa purkaessa olla tarkkana.

Tämän jälkeen rasvasin vaihtajan nivelet. Nyt vaihtajakin palautuu varsin nopeasti. Vaijerin ja sen suojakuoret ajattelin kuitenkin vaihtaa vielä myöhemmin, vaikka vaijeri itse asiassa on ilmeisesti vasta vaihdettu. Lieneekö edellisellä omistajalla ollut myös vaihtajan kanssa ongelmaa? Ruuveja säätelemällä hän ilmeisesti oli vaihtajan toimintaa yrittänyt auttaa.

Otin paketista jo uudet ketjut esille, mutta loin vielä katsauksen eturattaisiin. Niitä kun harvemmin kuulee kenenkään vaihtavan, mutta keskimmäinen ratas oli siinä kunnossa, että siitä ei seuraisi mitään hyvää sanottavaa. Mutta mistäs uudet rattaat.. Niitäkin varmaan joka puljussa myydään, eikös?


Niin.. Eturattaat.. Aikani tuskailtuani päädyin ottamaan etukammet irti. Tähänkin muuten työkalu biltemasta xx,xx. Ei tarvinnut monesti vääntää niin osat oli kädessä. Näin jälkikäteen mietittynä, kammen irtisaaminen perinteisellä ulosvetäjälläkin olisi onnistunut. Mutta jonkinmoisen sovitteen olisi joutunut tekemään että vetokynnet olisi saanut sopivan pienelle.

Kammen ulosvetäjä


Työntömitalla päädyin tulokseen että BB, kampilaakeri, Bottom Bracket, millä nimellä nyt esiintyykään netissä varosia myyvissä liikkeissä, on tässä pyörässä noin 110mm pitkä. Tai siis sen akseli. Tässä vaiheessa paloi kuppi jos toinenkin kahvia yrittäessä ymmärtää, miksi shimanon sivuilta ei tätä kokoa löytynyt. Tai siis 110 mm kampilaakeria löytyi, mutta siihen suositeltavia kampia ei. Kampisarjoissa, joissa rattaat ovat kiinni, on yleensä 122,5 tai 123 mm ilmoitettu pituudeksi neliskanttisella akselilla. Myöskään tällä uudemmalla "Octalink" -akselillä ei tätä pituutta sattunut silmään, joten kahvia paloi muutama kuppi lisää. Kahvittelun lomassa uitin kammetkin jo dieselissä, yrittäessä ymmärtää onko rattaita saatavilla näihin ollenkan. Pienimmästä rattaasta löytyi teksti SG 1-24, joka tuskin viittaa Står gate -tv-sarjaan, jota myös MacGyverinakin näytellyt Richar Dean Andersson esitti.

Kampilaakerin koko, oli 68 mm. Mitta on siis kotelon mitta

noin 110mm akselimitta

Chain line eli ketjulinjan arvailua. Osoittautui olevan 47,5mm Sheldon Brownin taulukoista. Mittaus tuki tätä taulukkoa.


Aikani googlella hakusanoja arvuutellassani tieni löysi jälleen kerran Sheldon Brownin sivuille. Hänellä oli kokoelma taulukoita, joista selvisi että 110 mm akselia on (ilmeisesti) pääsääntöisesti käytetty kultaisella -90 luvulla. Taulukoissa pituudeksi itse asiassa sanotaan vielä 110,3mm. Samasta taulukosta selvisi että kampi on itse asiassa Shimano FC-MC16, tästä se 175mm pitkä versio (lukee kammen takana) ja google tarjosi kyseisellä hakusanalla pelkäämääni "vintage" sanaa. Vintage siis tarkoittaa ikään kuin vanhoollista. On retroa ja vintagea, vintage on yleensä se nurkista löytynyt menneisuuden juttu, retro on se juttu mikä on muodissa. Vai miten se meni. Sama kohtalo oli SG 1-24 Shimanon osia etsiessä. Mutta yllättävän monet olivat ilmeisesti kyhäilleet omakutoisesti toisten kampien rattaita näihin kampiin, ilmeisesti ketjulinjan muuttumisen, tai siis siksi ettei se muuttuisi. Jos joku ihmettelee kammen pituutta, shimanon ja monen muunkin kammissa se lukee yleensä kolmenuneroisena lukuna kammen takapuolella.

Kävelyreissu Biltemaan ja motonettiin (fiksumpi olisi kävellyt suoraan pyöräliikkeeseen ja vienyt pyörän ammattilaiselle, vink vink) jatkaa tätä harmaiden hiuksien kasvattamista. Biltemasta löytyi kampilaakeri ja kammet "pyöriin joissa on 113 mm akseli". Ihan jees, mutta paketissa tai sivuilla ei ole mitään tietoa ketjulinjasta. Sheldon tiesi kertoa että näissä Shimanon 110mm akselilla olevissa pyörissä se olisi yleensä 47,5 mm, johon siis pyrin. Ketjulinja kolmella eturattaalla mitataan siis keskimmäisestä rattaasta satulaputken keskelle. Bilteman paketissa ainoana tietona luki että made in taiwan. Ja että käy yhteen 113mm akselin kanssa. No, ei siinä. Taiwanistahan taitaa itse asiassa valtaosa maailman polkupyöristäkin tulla, joten en uskokaan että ne osat huonoja ovat. Mutta oli siellä runsaasti Shimanonkin osia, siis Biltemassa. Mutta näissä (kampisarjoissa) akselina luki 123mm ja LL. Mikä LL? En tiedä. Google tarjosi datalehdessä näille 50mm ketjulinjaa.

Kuitenkin Motonetistä tarttui silmään paketti, jossa luki kampien tyyppinä FC-TY501. Eikun suunta Shimanon sivuille ja tadaa, itse asiassa ketjulinjaksi annetaan 47,5 sekä 47,5+t ja 50 mm, joka lienee apuprikan kanssa saavutettavaa etäisyyttä tai jotain. Tämä ei aivan selvinnyt vielä. Mutta datalehden mainostama NL-D tyyppinen akseli olisi motonetin sivujen mukaan 122,5mm pitkä. Tähän asti näyttäisi siis lupaavalta, uudet kammet, uusi kampiakseli ja homma paketissa..??? Voisiko peräti olla näin helppoa..? Ei. Erehdyksessä sekoitin mielessäni rattaiden hammaskoot, jotka ovat 22 sijaan 28 ja muissa rattaissa enemmän. Raskaaksi menisi polkea. Hylkään siis tämän, niin hyvältä kuin näyttikin. Myyjä vielä niin auliisti avasi paketit että sain mallata osia. 

No, muiden asioiden yhteydessä reissu biltemaan, jossa myyjä auliisti myös auttaa asian suhteen. Tönärillä mittaillessa näyttäisi että 113mm akseli ja kampi muodostavat oikean paketin, mutta kotona pyrään asetellessa asiahan ei ihan näin ollutkaan, vaan oltiin jälleen 50mm ketjulinjassa. Hetken mielijohteesta kokeilen bilteman kampisarjaa 110mm shimanon akseliin ja uskokaa tai älkää, mutta sarja istui suoraan kuin nenä naamaan. Ja ilokseni saatoin todeta, että ketjulinja on haluttu 47,5mm, tai ainakin todella lähellä sitä. Wohoo! :)


Bilteman kampisarja paikallaan, kampilaakerina siis Shimanon 110mm akseli. 

Bilteman 113mm akseliin tarkoitetussa kampisarjassa hammasratas on kammen runkoa ulomapana

Shimanon FC-MC16 kammessa kammen runko tulee sisempää ratasta ulommaksi.

Polkimen irroitus kammesta on joskus työn ja tuskan takabna. Jos Kammen saa kahden laudan väiin, voi 15mm kiintoavainta auttaa vasaralla. Rattaiden puoleinen poljin irtoaa avaimella kääntämällä vastapäivään. Ei-rattaan puoleinen vuorostaan aukeaa myötäpäivään.


Bilteman kampiakselinlaakerista tuli mieleen, että ainakin ostamani osan on tehnyt "Neco". Hetken googlea taas käyttäen ilmeni, että kyseinen valmistaja tekee varsin laadukkaita osia pyörämarkkinoille. Eli tällä perusteella voisi olettaa, että on varsin turvallinen ja kilpailukykyinen ostos. Mitä todennäköisimmin myös kammet ovat samasta liikkeestä, ainakin Necon SGS-testausraporttien kampikuvat näyttävät erehdyttävästi samoilta. SGS:n raportteja oli Necon kotisivuillaan ladattavissa ja aivan heppoisin perustein yritykset eivät näitä SGS:n rapotteja hommaa, sillä ne ovat helposti tuhansien eurojen arvoisia.


Bilteman kampilaakeri



Kampiakselin irroitus vanhasta pyörästä ei kuitenkaan ihan läpihuutojuttu ole. Tai on, eihän siihen tarvita taaskaan kuin yksi erikoistyökalu, joka biltemassa myös 5,90 ja motonetissä 6,90. Tällä kertaa avain tarttui Motonetin hyllystä käteen, siellä kun liikkeellä olin sattumalta aikaisemmin. Ei-vetorattaan puoleinen aukesi nätisti vastapäivään kääntämällä. Voimaa sai tässäkin käyttää ihan kiitettävästi ja pyörä irtosi maasta varsin huolella 1/2 räikällä vääntäessä. Vetorattaan puolella homma ei ihan simppeli ollutkaan, eikä voima yksinkertaisesti riittänyt enää räikkävääntimellä vääntäessä. Eikä avainkaan pysynyt enää urassaan. Tässä vaiheessa jopa selvisi että ei-vetorattaan puoleinen pääty on itse asiassa tehty joissain laakereissa jostain komposiitista, Tämä sama trendi oli motonetin hyllyssä olleilla Shimanon laakereilla, paikallaan olleella sekä  Bilteman laakereilla. Tämä ei itse asiassa ole lainkaan huono asia, sillä tietyt komposiitit joustavat rasituksen alla, eivätkä näin muuta muotoaan ja sovite pysyy tiukkana.

Sopivan pituinen pultti, check

Pultti kireälle, prikka olisi kruunannut vielä tämänkin räpöstyksen

Kiintoavaimista "jatkopala". Mainittakoon vielä, että avaimet on Lidlin 7,90e sarjasta, sekä erikseen saman valmistajan myymästä isommasta sarjasta. Eli jälleen kerran ne edullisetkin avaimet ajavat asiansa. Tätä pakettia sai reilun 80kg kropan painolla runtata huolella alaspäin, ennen kuin laakeri halusi aueta. 

MOS2 irroitusöljy ja lämpö, coctail joka on pelastanut yllättävän monessa projektissa. Öljy vaan tarvitsee aikaa tunkeutuakseen. Lämpö auttaa siinäkin.


Autotallin hyllystä löytyi sinkitty pultti, jonka kierteet sopivat akselin päähän, ei ihan, mutta joten kuten ja tällä järjestyi avaimen lipsumis ongelma. Mutta käsivoimat ei silti riittäneet räikällä vääntämään. Rutina kävi kyllä, mutta pääty vaan ei auennut

Satulaputkea joskus irroittaessani manasin kun alumiinin lämpökerroin on liki kaksinkertainen teräkseen nähden. Eli putkea lämmittäessä satulaputki itse asiassa tarttui lujempaan kiinni teräkseen. Silloin piti fysiikka kääntää päälaelleen, kylmentää putkea. Tässä mietin samaa laakerin päätyjen suhteen, mutta koska en tunne materiaalia, ajattelin kokeilla sitä helpompaa ensin - lämpöä. Laitoin MOS2 öljyä liukenemaan ja tarjosin kuumailmapuhallinta metalliputkeen, sen verran että sormia polttaa, eli osa oli yli 60 asteinen. 24mm kiintoavain ja tälle toinen mokoma jatkoksi ja omalla painolla runttaamaan varren päästä. Hetken pomppimisen jälkeen paketti aukesi pamauksen säestämänä.

Satulaputken irroituksessa tässä pyörässä ei riittänyt mikään kevyt voima. Putki oli hapettunut ihan kauttaaltaan. Mos2, 1,5kg leka, yli puolen metrin putkipihdit, nämä eivät riittäneet putkea irroittamaan. Vasta tölkillinen kylmäspraytä, satulaputki viilapenkkiin (pyörän runko ylösalaisin ja rungosta väkisin vääntäminen naksauttivat tuon putken irti. Tämän jälkeenhän putki liikkui kuin ei olisi koskaan kiinni ollutkaan. Uutta juuttumista estämään laitoin silloin muistaakseni vesivaseliinia.


Hieman ruosteinen kampilaakerinkotelo

Ja kampilaakerin ei-rattaan puoleinen pääty


Yhteenvetona Scott Tampico pyörästä

-Shimanon noin 110mm akseli, 67mm koteloleveydellä- Ketjulinja 47,5mm

Ketjunpuoleinen kampilaakerin kuppi aukesi myötäpäivään, ei-ketjun puoleinen vastapäivään.

Ketjun puoleisen polkimen kiinnitys oli oikeakätinen, eli aukesi vastapäivään. Vastaavasti toinen puoli aukesi myötäpäivään.

Ketjulinja mitataan keskimmäisestä eturattaasta, jos pyörässä on kolme ratasta edessä.


Entäs se säätö sitten?


Seurasin aika pitkälle https://www.cyclist.co.uk/tutorials/74/how-to-adjust-a-rear-derailleur

Ohjeita.

Yksi sarjassamme hyvä tietää-asia on ketjun pituus. Jos pyörässä on alkuperäinen ketju, lenkkien määrän voisi laskea siitä, olettaen että se on ollut oikein ostohetkellä. Ketjun pituuden voi kuitenkin katkoa summittain oikeaksi kun asetat vaihtajat, sekä etu että taka, pienimmän rattaan kohdalle. Tämän jälkeen pujotat ketjun paikalleen. Oikea pituus on kun ketju ei roiku löysänä, eikä takavaihtajan rissalla oleva ketju ota rattaaseen kiinni.


Ketjun katkaisu käy oikealla työkalulla helposti. Samalla työkalulla saa myös liitettyä ketjun, jos ketju on "tapilla jatkettava". Tällöin ulostyöntyvän hahlon väliin laitetaan jotain esteeksi ja tappia painetaan tätä vasten.


Liian löysä (ketju on pienimmillä rattailla!)

Ketjun pituus on lähellä oikeaa, ehkä jopa lenkin verran kireämpikin (kuluneella ketjulla menee liian löysäksi)


Shimanon CH-SH40 ketjussa, 7 ja 8 lehtiselle takapakalle, tulee ketjuliitin mukana. Liittimessä, siinä hentoisessa prikassa, lukee "narrow". Tämän paikalleen laittaminen osoittautui varsin veikeäksi. Eli se linkki osa paikalleen (siinä on pieni kolo, josta toisen tapin saa pujotettua prikan sisään), sitten pujotetaan se prikka toisesta tapista, painetaan sormella toista tappia vasten ja samalla pitöisi myös toisen käden peukalolla painaa liittimestä ja samalla taivuttaa ketjusta itseä päin, samalla peukaloilla prikasta painaen. Jos ketju taipuu tarpeeksi mutkalle, prikka naksahtaa kuin itsekseen myös toiseen tappiin. Prikan irroittaminen onkin sitten toinen juttu, mutta onnistuu kutakuinkin samalla menetelmällä. Laitoin pienen meisselin prikan taakse ja tällä sai autettua prikan ylös.

Irroitetaan takavaihtajan vaijeri ja jos ketju ei ole pienimmällä rattaalla, pyöritetään polkimia kunnes ketju pienimmälle rattaalle hakeutuu

Säädetään H-ruuvilla kohta, jossa ketju kulkee takavaihtajan reunojen välissä, eikä ota reunoihin. Tällöin rissojen pitäisi olla suoraan pienimmän rattaan kohdalla.

Takasäätäjä, ollaan melkein oikealla kohdalla, jolloin ketju kulkee suoraan rissojen ja pienimmän rattaan kohdalta. Tämä säädetään kohdilleen rajoitinruuveilla. H-Ruuvi vaikuttaa pienimmällä rattaalla.


Kierrä vaijerin hienosäätöruuvi takavaihtajan takaa täysin sisään, vedä vaijerista ja naksuttele samalla vaihtajasta vaihteet suurimmalle (=vaijeri täysin ulkona)

Vedä vaijeri käsin kireälle ja kiinnitä se takavaihtajaan.

Naksuttele vaihteita kaksi ylöspäin (3. Ratas). Vaihteet eivät vielä välttämättä vaihdu oikein, joten älä hätäile. Vaan kiristä käsisäädöllä vaijeria niin, että rissat kulkevat täsmälleen 3. Rattaan kohdalla. Kokeile toimiiko vaihteiden vaihto nyt sulavasti. Jos vaihde ei kytkeydy ylöspäin, kiristä käsisäädöllä hieman vaijeria. Jos vaihde loikkaa seuraavalle, löysää käsisädöllä hieman.

Naksuttele vaihde isoimmalle rissalle. Paina käsin vaihtajaa renkaaseen päin. Jos vaihtaja menee pidemmälle kuin isoin ratas, säädä L-ruuvilla säätäjää niin, että rissat eivät mene pidemmälle kuin isoimman rattaan keskilinja. Tällä estetään ketjujen putoaminen rattaalta pois (!) Tässä tosin on huomattu, että joissain vanhemmissa vaihdevivuissa vipu ei "naksahda"  ja vaihde ei vaihdu, jos takavaihtaja ei pääse hivenen pidemmälle. Tätä kannattaa jokaisen testailla omassa pyörässään. Samaten kolhuja ottanut takavaihtaja voi aiheuttaa ongelmia säädöissä. Yhtä kaikki, missään vaiheessa ei saa syntyä tilannetta, missä takavaihtaja pääsee kosketuksiin pyörän pinnojen kanssa! Jos tällaisen tilanteen saat aikaan ja edelliset on oikein, jokin on pielessä ja pahasti.

Entäs se rattaan ja rissan välinen säätö, mistä mainitsin aikaisemmin? 


Aikisemmin mainitsenani etäisyyden säätö, joillain sivuilla vapaasti suomennettuna B-säätö, joillain B-kireys (ruotsalaisvitsi? Hehe.. :), tapahtuu mitä ilmeisimmin isoimmalla rattaalla. Eli ketjun ollessa isoimmalla takarattaalla, säädetään takavaihtajan astekulmaa ruuvista, kunnes isoimman rattaan ja vaihtajan rissan, sekä siinä rullaavan ketjun väli, on kutakuinkin tuo viitisen milliä. Aikaisemmassa linkissä puhuttiin niinkin pienestä raosta kuin 3 milliä. Mutta ilmeisesti tämäkin on ketju ja pyöräkohtainen säätö. Ja jäykemmällä ketjulla (=vähemmän rattaita) riittää isompi pelivara kuin notkeammalla ja kapeammalla (=enemmän rattaita). Eli, ei kun kokeilemaan. Vaihteita kannattaa säädön välillä naksutella ylös-alas, että todellinen asento tulee ilmi. Takavaihtajassa on useampi nivel, jotka eivät asettaudu itsekseen niiden luontaisille paikoille.

Rissan ja isoimman rattaan välinen etäisyys
H ja L säätö, sekä H-ruuvin ja peukalon välissä B-kireys


Takavaihtajan vaijerin kiinnitystä joutui ainakin omassa pyörässä kokeilemaan säädön aikanauseamman kerran. Osasyynä oli a)paksu vaihdevaijeri, joka yhdessä vaijerikuoren kanssa väännättää vaihtajaa. Kyllä, vaikka ei uskoisi. Luultavasti vaijeri on väärää tyyppiä (=vaihtuu oikeaan nyt). Toinen asia oli vaijerin kiinnitys vaihtajaan, hiemankaan rajumpi kiristysote kiintoavaimella ja vaijeri kääntyi pultin alla. No, pari kertaa kun tuon tekee niin lähtee onneksi sujumaan :)

Mutta entäs se etuvaihtaja sitten?

Niin, itse asiassa olisi varmaan hyvä säätää vaihtaja, etenkin kun eturattaiden asennusleveys on muuttunut. Ja olihan ennen niidenkin vaihtoa ongelmia myös etuvaihteiden kanssa. Ketju alkoi rallattamaan, mutta mitään ei tapahtunut.

Parktoolin sivuilta löytyi vuorostaan seuraava artikkeli, jonka ohjeita seurailin.

https://www.parktool.com/blog/repair-help/front-derailleur-adjustment

Ensimmäinen kohta oli varmistua nivelten ja vaijerin voitelusta. Omassa pyörässä tämäkin vaihtaja on varsin **skainen, mutta ei anneta sen tässä nyt haitata tällä kertaa. Toisekseen vaihtajan akselitappi rungon puolelta on niin väljä että vähemmästäkin miettii uuden asentamista (klapia 8mm :D ) Mutta rasvattua se tuli kuitenkin.

Seuraavaksi suositellaan tarkistamaan etuvaihtajan korkeus. Jälleen tämä katsotaan isoimmalla rattaalla. Isoimman rattaan ja vaihtajan väliin tulisi jäädä vain noin 1...2 millinen väli. Tämä säädetään runkoputkesta vaihtajaa siirtämällä. Samalla on hyvä tarkistaa vaihtajan kohtauskulma ketjuun. Vaihtajan tulee olla suorassa ketjuun nähden, eikä se saa kiertää. Teoriassa siis jos vaihtaja liikkuisi sivuttain, se koskettaisi koko sivupinnallaan yhtä aikaa ketjua. Eikä yhdestä kohdasta. 

Kun korkeus ja kierto on kohdillaan, säädetään tutut H ja L ruuvit. Paitsi että kuten parktoolin ohjeessa oli huomautettu, on tässä omankin pyörän vaihtajassa ruuvit ilman merkintöjä. Eli kumpi on kumpi, se pitää kokeilla. Eli painatetaan sormella vaihtajaa toiseen laitaan ja kierretään hieman ruuvia, jos vaihtaja liikahtaa, kyseinen ruuvi on sen puolen rajoitinruuvi.


L on sisempi, eli pienempi ratas, H on suurempi, eli ulompi ratas. Omassa Shimano Alivio vaihtajassa nämä olivat loogisesti juuri nurin perin. Eli isomman rattaan puoleinen ruuvi vaikutti pienemmän rattaan puoleiseen säätöön. Vastaavasti pienemmän rattaan puoleinen ruuvi taas isomman rattaan puoleiseen säätöön.

Sisäpuolen, pienemmän rattaan rajoitinta säädettäessä ketju naksutellaan pienimmälle rattaalle. Tässä vaiheessa vaijerin pitäisi olla löysä, jonka yleensä voinee löysätä käsisäädöstä. Se säätöruuvi vaihdesäätäjässä. Jos tämä ei riitä, löysätään vaijeria itse siirtäjästä. Kun vaijeri on löysä, säädetään L ruuvilla rajoitin siten, että rajoitin siirtyy ketjun keskilinjan ohi pyörän rungon suuntaan. Tässä vaiheessa siirtäjän pitäisi olla ketjun suuntainen, jos edelliset säädöt on tehty oikein. Tällöin ketjun ja siirtäjän isomman rattaan puoleiseen väliin jää noin millin väli. Näin ketju ei pääse putoamaan pois rattaalta, vaikka vaijeri pääsisikin jostain syystä löysäksi.

Tämän jälkeen parktool suositteelee testaaman säädön. Tosin ei vaihdevivusta säätämällä vaan vaijerista vetämällä. Pyörää poljettaessa (telineessä pyöritellessä) ketjun pitäisi siirtyä keskimmäiseltä rattaalta sisemmälle yhden poljinkierroksen aikana. Lisäksi tavoitellaan mahdollisimman hiljaista ääntä, eli ketju ei saa hangata siirtäjään. Jos ääntä esiintyy tai ketju ei siirry, on parktoolin suositus kiertää säätöruuvia 1/8 

Oman mausteensa tähän antoi omassa pyörässä ketjusuoja, johon vaihtaja halusi ajoittain ottaa kiinni. Mutta nyt vaohteet vaihtuvat uskomattoman hyvin, etenkin kun vertaa aikaisempaan pyöräilykokemukseen! :D

Näin on jälleen yksi pyörä saanut uuden elämän. Osille jäi hintaa takapakan, ketjun ja etukapien verran. Käytännössä siis noin 50€, jos kolmelle noin 6€ työkalulle ja työtunneille ei laske hintaa.

Seuraavaksi toteuttamaan #LIIKUNTAKANNALLEPANO teemaa. Eli osoittamaan että reserviläisetkin liikkuvat vai miten se meni :)











0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu