Varautuminen sähkökatkoihin - kokemuksia myös eri retkikeitin malleista

Tervehdys taas pitkästä aikaa.

Edellisestä postauksesta onkin jo aikaa, mutta sähkökatkot ne vain jatkuvat. No, näistähän ei valveutunut sähkönkäyttäjä hätkähdä, vaan ottaa asian harrastuksen kannalta. Savon Voimalle vaan terveisiä o/ Ja näköjään postaus oli mennyt luonnos tilaankin välillä.

Haja-asutus alueella sähköjä saa toisinaan odotella tovin. Mitä harvempaan asuttu alue, sitä todennäköisemmin katkon kesto alkaa venymään. Millä sitä lämmintä ruokaa ja syötävää sitten? Autollahan voi toki ajella hakemaan kaukaakin, sikäli kun grillejä tai huoltoasemia on auki. Mutta nopeasti alkaa se ruoan metsästäminen tuollakin tapaa maistumaan puulta, puhumattakaan jos niitä lapsia sattuu samassa taloudessa asumaan. 

Grilli on aivan loistava kaveri, sillä saa keitettyä ruokavedet, lämmitettyä tiskivedet, paistettua pannulla ruokaa. Ideat sen kun paranee kun pakkanen lämpenee (tässä vaiheessa muuten paras tapa pitää pakastin kylmänä on antaa sen olla kiinni ja avata vain jos sieltä ottaa oikeasti ruokaa. Turhia tarkistuksia ei ole syytä tehdä). Samaten vesihuolto on tässä vaiheessa sähkökatkoa hyvä olla jo (ennakkoon) mietittynä. Ja ennen pitkää johonkin niitä omiakin vesiä pitäisi lorotella. Ja saattaapa siinä iso kakkonenkin jossain vaiheessa yllättää. Riuku vilahtaa mielessä, josko tuo harjan varsi kestäisi naapurin pihapuiden väliin köytettynä? No, ehkä ei kuitenkaan. Ihan jo naapurisovun nimissä.

Mutta tätä on hyvä miettiä, ennakkoon, etenkin jos vesihuolto on oman pumpun nojassa. Tai kunnallinen vesi lakkaa toimimasta sähköjen katkettua. Vesi ei ole kunnallisellakaan puolella mikään itsestään selvä asia. 

Voin kertoa tästäkin omakohtaisen kokemuksen. Sähköt poikki, eikä suunnitelmaa b ole, siis sen luonnollisen hädän varalle. Nuoriso käy wc:ssä a, joka täytyy, kunnes haju käy kävijällä nro 3 ylivoimaiseksi ja hän päättää vetäistä pöntön niillä vesillä, mitä siellä säiliössä vielä on (uuttahan ei tule, koska vedet poikki, koska oma kaivo). Kuiva-aines (se ruskea haiseva) ja paperi (keltainen, vissiin serla) kuitenkin muodostavat ylivoimaisen esteen huuhtelulle, jonka seurauksena veden pinta pöntössä sen kun nousee  ja nousee kunnes hätähuuto parahtaa selkäytimeen viiltävällä pelon sekaisella kirkaisulla. Voin vaan todeta, että sinne pönttöön kättä työntäessä (pitäähän se tukos sieltä S-mutkasta poiskin saada) mietin kahdesti, miten mahtavaa onkaan olla isä useampi lapsisessa perheessä. Puhumattakaan että missä sen käteni pesen. Tämän jälkeen muuten ostin kösienpesuvaahtoa autotalliin, vaikka hajua se ei poistanutkaan. No, eipähän tarvinnut nukkua puolison kanssa lusikassa sille yötä :)

Tuohon WC:n käyttöön hätätilanteessa löytyy muuten hyvin nopea nopea vastaus. Kemiallinen WC, joita myydään muun muassa Biltemassa ja motonetissä. Myös muissa retkeilyyn, veneilyyn jne erikoistuneissa liikkeissä. Kemialliset litkut sisään, tarpeet päälle ja katkon mentyä syntyneet lillingit voi kipata siitä oikeasta WC:stä alas. Hyvät kemikaalit hajoittavat kiinteät ja esim paperista ei juurikaan mitään katsottavaa jää vuorokauden likoamisen jälkeen. Mihinkään pihakuusen alle näitä ei tosin ei saa, eikä kannata kipata. Tämä ei johdu suinkaan kemikaaleista, vaan siitä 💩 Osa huoltoasemista ottaa näitä luonnontuotteita vastaan ilman erillistä maksua. Karavaanareiden sivustoilla on parempaa tietoa näistä asemista, mikä on toki hyvä selvittää ennakkoon, ennen kuin lillinkikuormaa lähtee mihinkään kuskaamaan. Jos tällaiselle asemalle tarpeet viet, ihan jo palvelusta kiitokseksi, osta edes jotain kyseiseltä asemalta. Näin palvelu jatkuu tulevaisuudessakin. Näiltä asemilta myös kannattaa tiedustella vettä, jos sitä ei muualla jaella katkon aikana. Mutta se oma astia: osta edes 10 litran kunnollinem pönttö. Jos et muuta käyttöä sille keksi niin joulukaljat ja vappusimat siinä on hyvä valmistaa.

Kerrostaloasujalle tuo kemiallinen wc ei ole kätevin, mutta yhtä kaikki luovuus on hätätilanteessa sallittua. Tiedättekö muuten koirankakkapussin? Jätepussi ajaa asiansa, sen kuin päästelee sinne, paketoi kunnolla ja kiikuttaa sekajätteeseen. Biojäteastiaan ei saa laittaa kaupunkialueella tartuntavaarallisia jätteitä, mitä nuo ihmisen jätöksetkin ovat. Mutta.. Tämäkin on hyvä miettiä ennakkoon. Ei ole pulassa sitten kun sattuu.

isomman hädän varalle myytävät "viralliset pöntöt" eivät ole hinnan kiroissa. Muista myös kemikaali.

Tuo vesihuollon toimimattomuus tulee monelle usein yllätyksenä. Myös kunnallista vettä käytettäessä. Paineenkorotusasemat, pumppuasemat, toimivat myös sähköllä. Mitä mäkisempi maasto ja tiuhaan asuttu seutu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vesihuollossa ongelmia ilmene. Toki etäisyydetkin vaikuttavat. Ilman korotus pumppuja ei hanasta välttämättä tule ulos mitään, joissain paikoissa hanan anti on sitä luokkaa, että vettä saa, mutta esim suihkuun se ei enää riitä. Toisinaan on kuultu, että vaikka torpassa valot olisikin, vettä ei hanasta tule edellä mainittujen ongelmien vuoksi. Vanhan kansan vesitornissa tätä ongelmaa ei ole, kunhan tornissa vettä riittää. Vesitorneja ei haja-asutus alueilla ole, mutta kaupungeissa niitä käytetään ihan jo puskirivarastoina sekä ideansa vuoksi.

Sähkökatkoissa ngelmissa ovat myös paineviemärien pumppu asemat, jotka purkavat sähköttömissä tilanteissa tavaran lähimpään ojaan. Kun kun ne siis täyttyvät (minne muuallekaan se tavara menisi?). On myös kiinteistöryppäitä, tai yksittäisiä kiinteistöjä, joilla saattaa vastaava pumppaamo olla. Joissain paikoissa on siis omat talokohtaiset pumppu asemat, joilla talokaivon sisältö pumpataan paineviemäriin määräajoin. Näissä tosin ylivuodolle harvemmin purkureittiä on, viemäri vain lakkaa yksinkertaisesti vetämästä, jos talokohtainen kaivo täyttyy. Jos myrsky on tiedossa, ei liene huonompi ajatus käydä tyhjentämässä ennakkoon kaivon käsikäytöllä (jollainen mahdollisuus ohjauskeskuksissa yleensä on). Tämä mahdollisuus selviää parhaiten käyttöohjeista, jollaiset toivottavasti talokansioon on tallennettu. Se toinen ja paljon tieteellisenpi menettämä on tutustua pumppaamon sähkökeskukseen. Jos merkintöjä ei ole käyttöpainikkeissa tallessa, amatöörimäisen kokeilu peeiaatteen voi aina piilottaa tekemällä muistiinpanoja. Toki kamerakin on hyvä apu dokumentoinnissa ja fiksu selvittää nämä ennakkoon, mutta näitä asioita yleensä harvenpi pystyy ennakoimaan.

(Viemäri)yhteyksistä puheen ollen, samaten valokuituyhteydet tarvitsee sähköä myös toistimiin, pelkkä päätelaitteen sähkö kuluttajan kaapissa ei riitä. Toistin on siis laite, joka määrävälein vahvistaa valokuidussa kulkevaa valoa, tai signaalia, kuten telemiehet ja - naiset tykkäävät sanoa. Ja kyllä, näitä(kään) ei ole akkuvarmennettu kuin maksimissaan hetkeksi, koska se maksaa. Jos kaikki varmennettaisiin 100% ja jopa vuorokauden katkojen varalle, kuukausimaksut karkasivat käsistä. Tämän maksun maksaisi asiakas. Toki on asiakkaita, jotka haluavat maksaa palvelutasosta, mutta useimmat joutuvat olosuhteiden pakosta katsomaan myös hintaa, eivätkä näin anna ylimääräistä arvoa niille palvelulupauksille ja menetetyille euroille. Sitä kutsutaan myös realismiksi. Taajamissa valokuidut harvemmin pätkivät sähkökatkojen vuoksi, niissä kuluttajan etäisyys keskuksista harvemmin kasvaa kovin suureksi. Mutta maaseudulla tämä on ihan varteen otettava asia. Etenkin kun yhä enemmissä määrin näköradiotkin tuon onkisiimaa ohuemman killuttimen läpi kulkevat. Eikä ole mitenkään harvinaista sekään, että se kuitu on vedetty sähköpylväisiin :) Siitä kun puu heilahtaa läpi niin avot. Ei näy kuva, ei kuulu ääni. Ollaan langattomuuden varassa. Vaikka nykyään huoltovarmuudesta puhutaankin, maassamme kulkee yllättävän paljon johtoa ja kuitua ilmateitse. Se ei johdu laiskuudesta, vaan järjen käytöstä. Eikä sen ole tarkoitus asettaa kuluttajia eriarvoiseen asemaan. Valitettavasti joihinkin paikkoihin on hankala maakaapelointia tehdä. Ja jos kaikki varmistettaisiin, hinnat nousisivat ja loppujen lopuksi edes Elon Muskilla ei olisi vara ottaa sitä nettiliittymää.

Matkapuhelimien tukiasemat ovat hyvä esimerkki, sanotaanko että fiksusta ajattelusta. Pyritään pitämään tietty "palvelutaso", mutta katkon pitkittyessä, tarjotaan palvelua, mutta sen "laadusta" tingitään. Toisin sanoen, keskitytään olelliseen, mihin matkapuhelin on tarkoitettukin - puhumiseen. Jos asut 5g alueella (myyjien mukaan tosi nopee netti), sen toimivuus katkoissa on ihan puhdasta arvailua. 4g alueella (=sikanopee netti), alkaa netti hidastumaan jo noin tunnin katkon jälkeen. Yleensä jopa aikaisemmin. Seuraavaksi vähemmän sähköä vievä lienee kutakuinkin 3g tila (=oli nopee netti vielä 15v sitten, kun nettisivut vielä osattiin tehdä "oikein"). 3g tilassa akustoa riittää tukiasemalla muutama tunti, sen jälkeen koittaa pimeys näiltäkin osin. Joillain alueilla tämä valitettavasti tarkoittaa nykyään myös hätäpuheluiden mykistymistä. 

Oikein loistavalla tuurilla 2g verkko vielä löytyy, joka ehkä kantaa jonkin muun tukiaseman kautta alueelle. 2g jaksoi vielä muutama vuosi sitten sinnitellä jopa yli 8h katkon alusta, eikä 12h ollut mitenkään poikkeava sekään. Yleensä tukiasema on kuitenkin pimentynyt 8h jälkeen ja tunnelma on kuin amerikkalaisessa kauhuleffassa, missä vilkaistaan matkapuhelimen ruutua ja siinä vilahtaa -ei verkkoa-. Tai "No Service". Tärkeimmät linkkiasemat on tosin varmennettu generaattorilla, tai ainakin tällaisen liitäntämahdollisuus on. Kuten sanoin aikaisemmin, kaikkeen ei ole aina varauduttu, koska se maksaa. Ja generaattorit tarvitsevat yllättävän paljon huoltoa ja ylläpitoa, vaikka niitä ei käytettäisi. Myös niiden polttoaine vanhenee yllättävän nopeasti. Jos alueella ei ole isompia sähkökatkoja ollut 30 vuoteen, miksi sijoittaa kalliiseen generaattoriin, joka vanhenee, ja muuttuu epävarmemmaksi vuosi vuodelta? Aivan. Fiksua ajattelua. Tämän niin sanotun realismin soisi yleistyvän.

Fiksusta ajattelusta puheen ollen, monessa paikassa näkee näitä generaattori pisteitä. En tarkoita "vuokraa generaattorisi meiltä" vaan liityntöjä, joilla voidaan sähkökeskus sähköistää ulkoisesta energialähteestä. Niitä perustellaan sillä "kaiken varalle", mutta saattaapa varautumissuunitelmassa olla mainittuna sitten jokin yleinen vuokrausfirma, johon katkon tullen pitäisi turvautua. Korona tämän jo osoitti, ne joilla oli "luotettu" tukkureiden varastoon monissa käyttötarvikkeissa, esimerkiksi juuri metalliyrityksen suojahaalareissa ja makeissa, saivat totea sen karun näkökulman. Tukkurit lakkasivat toimittamasta tavaraa, koska terveydenhuolto ajoi ihan aiheesta edelle. Eikä terveydenhuolto ja yhteiskunnallisesti tärkeät yrityksetkään saaneet tarvitsemaansa vaan tässä nousi sen omavaraisuuden tärkeys esiin.

Onkin hyvä tonkia asioita hieman syvemmältä ja selvittää (esimerkiksi) miten tukkureiden ohjeistukset menevät suurhäiriössä, kuten laajoissa sähkökatkoissa.

Tunnen itseni vanhaksi kun mietin nykynuirten älylaitteiden käyttöä ja miten esimerkiksi tieto on siellä puhelinessa. Tai ennemminkin kyllä google tietää -tyyppisissä asioissa ja nykyään vielä enemmän yotube videoina. Heille yhteyksien hidastuminen näkyy kauhunäytelmänä. Lopullisen niitin nyky videoiden laatuvaatimuksille laittaa 2g tai 2.5g verkko, ja yhteyden muotona G tai E? Moniko tietää mikä on nopeus tai mitä nuo enää edes merkitsevät? Tähän voisi kuvitella halloween tunnarin taustalle soimaan? Ensimmäiset kosketusnäytölliset puhelimet tuossakin verkossa katkeamatonta kuvaa ja ääntä siirsivät, mutta kuvanlaatu ei ollut edes 160dpi vaan joku vga tai qvga oli ihan maksimi. Ei silloin tosin osattu vaatiakaan vaan puhuttiin teknologian vallankumouksesta. Hehe. Oi niitä aikoja. 

Valoitettakoon, että näillä 2g ja 2.5g yhteyksien käytännön siirtonopeudet huitelevat siellä 5...11Mt/varttitunnissa. Uskokaa tai älkää, tämä oli monissa ajoneuvoissa vallitseva yhteysmuoto vielä 2007, jolloin 3g tukiasemat ja päätelaitteet alkoivat vasta yleistymään. Silloinkin vasta isoimmissa kaupungeissa, aivan kuten 5g tällä hetkellä.. Silti näillä nopeuksilla siirrettiin parhaillaan yli 4 gigan tiedostoja, eli dvd levyllisen verran dataa, joka tosin kesti useamman vuorokauden yhteyden laadusta riippuen. Muistan erään linux distron latauksen, joka kesti viikon. 2g on silti edelleen lapissa reissatessa se The yhteysmuoto, joka sieltä erämaasta löytyy ensimmäisenä. Uusien puhelimien tiedonsiirtotarpeet lukuisine some sovelluksineen on kuitenkin sitä luokkaa, että se on myrkkyä akulle. Miksikö? Modeemi on jatkuvasti päällä (hitaan tiedonsiirron vuoksi) ja se imee akkua varsin reippasti. Eikä nyky puhelimissa ole edes kunnon antenniakaan. Täydet tolpat on nykyään illuusio, joka johtuu tiheästi asetetuista tukiasemista.

Varaa siis Aku Ankkaa, mustanaamiota tai jotain muuta luettavaa, minkä ääreen on hyvä vetäytyä kun seuraavan kerran sähköt katkeavat. Pari lautapeliä, sudokuja jne. Lienee turha sanoa, että matkapuhelimen käyttää on syytä välttää? Toki tuollaisella varavirtalähteellä, powerbankilla, saa puhelimeen lisää toiminta-aikaa, mutta jos älylaitetta on tarkoitus käyttää netflixin ja kumppaneiden katsomiseen, syömme tiesonsiirtokapasiteettia ja tehoja myös tukiasemasta (=myös tukiaseman toiminta-aika vähenee). Toisin sanoen, sahaamme sitä oksaa jolla istumme. Tämäkin tulee monelle yllätyksenä. Samaten kannattaa kiinnittää huomiota kuvanlaatuun. Onko sitä elokuvaa pakko katsoa esimerkiksi HD tasoisena? Tällä tavalla voi alentaa myös tiedonsiirron tarvetta, pidentää käyttöaikaa ja turvata verkon päällä pysymisen. Vaikka parhaiten se on turvattu kun niitä videoita ei katso.

Omien lasten kanssa tehtiin kerran myrskyn varalle matkalaukut, joihin sovittiin talletettavaksi tavaraa katkon varalle. Jos ei muuta, lapsille se oli varsin opettavaista ymmärtää, miten esimerkiksi dvd levyt olivat turhia, ne eivät toimineet koska viihdekeskus oli sähkötön. Vanhin tyttö oli ymmärtänyt laittaa taskulampun, mikä oli aivan loistava idea. Kynttilät eivät myöskään ole huono juttu, ne ovat edullisia, palavat pitkään, eivätkä niiden akut tyhjene. Valoteho on toki heikko, mutta kodin valaisemiseen riittävät mainiosti. Autoremonttia niillä ei enää tosin voi tehdä, tai voi, ja on joskus tullut tehtyäkin, rehellisuyyden nimissä myrskylyhdyn (petroolikäyttöinen) valossa, mutta varmasti fiksumpaakin tekemistä on katkon aikan tarjolla. 

 

Myös muita valaistusvaihtoehtoja on. Kaupoista löytyy edelleen kaasu ja petrooli käyttöisiä voimavalolyhtyjä. Nuorempi sukupolvi ei tällaisia varmaan ole nähnytkään, mutta nämä jos jotkin ovat Valoa, isolla V:llä. Ei lopu akku, vaikka kuinka pitäisi täydellä teholla. Jotkut mallit kykenevät toimimaan jopa sen 8h tankilla. Mutta tulipaloriski näissä on todellinen, sillä tippuessaan punahehkuiset osat ja petrooli eivät ole loistava yhdistelmä, minkä länkkäri leffojen ystävät varmasti muistavat. Lämpöäkin näistä irtoaa ihan kivasti, mikä tosin ei pakkasella välttämättä ole huono asia.

Voimavalolyhtyjä löytyy myös petroolin lisäksi kaasukäyttöisenä. Kaasupatruunalla lupaillaan joihinkin Primuksen kaasuvaloihin jopa 30h valaistusaika. Jos muut kuin akkukäyttöiset valaistusmuodot kiinnostavat, myös petrooli käyttöisiä myrskylyhtyjä on edelleen saatavilla. Siis niitä perinteisiä tulilangalla olevia. Vai olisiko se peräti tuo "sydämellinen myrskylyhty"? Jostain syystä led malliset olivat syrjäyttää nämä jossain vaiheessa. Polttoaineilla toimivat laitteet vaativat jatkuvan valvonnan, eikä niitä sovi jättää päälle nukkumaan mennessä.

Tulella toimivissa valoissa ja sisäkäytössä pitää olla tarkkana. Kaikki valot eivät sovellu sisälle ja valmistajat kyllä kertovat ohjeissa mihin se on suunniteltu. Avotulesta kuitenkin syntyy lämpöä ja polttoaineet aiheuttavat oman vaaransa, joiden kanssa emme enää ole niin valveutuneita kuin vanhenoamme ja isovanhempamme sähköttöminä aikoina. Moniin talouksiin sähköt tulivat muuten vasta -70 tai jopa 80 luvuilla.

 Voimavalolyhdyt käyttävät muuten vielä manttelia. Eli mikähän kaasu sukka tämä nyt onkaan suomalaisittain. Tämäkin on hyvä tietää, se ei ole vain sellainen lampu, joka laitetaan päälle ja unodetaan, vaan se vaatii osaamista ja tietämystä käytön aikana. Alla olevassa kuvassa on Petromax Rapid -mallisen voimavalolyhdyn kiinalainen kopio, josta muuten Tukes teki myöhemmin takaisinvetopyynnön ilmeisen tulipalovaaran vuoksi. Enkä kyllä ihmettele miksi. Valoteho vastaa kuta kuikin 300 wattista valonheitintä. Laite kuitenkin kuumenee niin kuumaksi, että vaatteet sulavat metalliosiin kiinni kosketuksesta ja kiinalainen laatu näkyy vähän joka puolella, eikä edukseen. Alkuperäinen petromax sen sijaan on aivan mahtava peli.

Voimavalolyhdyistä pieni varoituksen sana. Etenkin made in kiina -manttelit sisältävät radioaktiivisia aineita, edelleen. Nämä hauraan sukan rikkoutuessa ja sisään hengitettynä ovat riski, minkä takia kannattaa pysyä länsimaisten valmistajien sukissa, jos tällaiseen lyhtyyn päädytte. Länsimaalaisissa nämä vanhemmat sukat on (yleensä) selvästi merkitty radioaktiivisen vaaran merkein, eivätkä nämä vanhemmat sukat oikein käytettynä ja käsiteltynä vaaraa muodosta. Hanskat ja hengityssuojain on hyvä olla (siis myös päälle puettuna, ei pelkästään vieressä), jos näille huoltotöitä tekee. Sukissa käytetyt radioaktiiviset ainekset ovan niin sanottuja alfa säteilijöitä, jotka muodostavat suurimman vaaran juuri kehon sisälle joutuessaan. Esimerkiksi juuri hengitysteissä. Alfa säteily pysähtyy muuten kirjaimellisesti paperi arkilla, eli mikään kummoinen aine ei ole kysymyksessä. Lyhdyn ulkopuolelta normaalilla annosnopeutta näyttävällä mittarilla ei sukan olemassaoloa edes aisti (ihminen ei säteilyä pysty edes tuntemaan, tai aistimaan). Eli niin sanotusti oikeilla toimenpiteillä ei antiikkisia lyhtyjä käsitellessä ole mitään syytä huoleen. Markkinoilta löytyy myös sukkia, eli mantteleita, joissa näitä aineksia ei ole. Jos joku miettii noiden radioaktiivisten aineiden tarvetta, jotkut viisaat myyntitykit keksivät lisätä joitain radioaktiivisia suoloja manteliin saadakseen lisää valotehoa. Muuta hyötyä niistä ei tosiaan ole, eikä uusissa niitä myöskään käytetä vaan ne ovat oikeasti turvallisia. Näitä myynti ja markkinointimiesten (ja -naisten) älynväläyksiä muuten saanemme nähdä myös tulevaisuudessa. Kaikki on sallittua kun tuotettavpitää saada kaupaksi. Kunhan siitä ei jää kiinni.

Alla olevassa kuvassa on tuon ei-niin-laadukkaan kopiolyhdyn rapid -sytytystoiminto menossa. Voimavalo, siis petroolikäyttöinen, voidaan sytyttää joko spriillä (esilämmittää ja kaasuunnuttaa petroolin. Kun tarpeeksi kuuma, liekki tarttuu sukkaan purkautuvaan kaasuun (kaasuuntunutta petroolia) ja ketjureaktio alkaa. Kaasu palaa, kuumentaa petroolia, joka kaasuuntuu ja palaa jne). Tai sitten laitos voidaan sytytyää itse petroolilla, jolloin pientä puhalluslamppua (ennemminkin liekinheitin, jos asiat menevät pieleen) muistuttava venttiili avataan, joka puhaltaa lyhdyn riittävän kuumaksi.

Ja on tänä päivänä yleispäteviä LED valaisimiakin. Mitä minä luolamiesten vehkeistä oikein höpisen. Osa näistä valonlähteistä toimii jopa tavallisessa hehkulampun paikalla. Edellisen lauseen kohdalla moni saattoi miettiä hetken, ovathan Led valot olleet tätä päivää jo vuosia, mutta tarkoitan akku varmennettua valoja. Siis sellaisen tavallisen polttimon näköisiä. Sähköjen katketessa hätävalo kytkeytyy näissä päälle automatic. Motonet möi näitä ainakin syksyllä 2020. En tiedä liekö enää tuotevalikoimassa. 

Akkukäyttöisiä LED valoja ostaessa tosin kannattaa miettiä, onko ostamassa sellaista "Men In Black" muistin pyyhin - välkytintä, millä valaisee koko kylän sekunnin ajaksi. Vai tyytyykö järkevämpään valotasoon ja pidempään toiminta-aikaan. Monissa akkukäyttöisissä Led valoissa on myös se himmeämpi vaihtoehto, joka on hyvä ottaa käyttöön heti katkon alettua, jos sitä täyttä valotehoa ei välttämättä tarvitse. Näin akku kestää pitkään, eikä valaisin kuumene turhaan. Mainitsen tämän siksi, koska nykyisissä Led valaisimissa on tehoa Wateissa sitä luokkaa, että hetken päällä olon jälkeen ne voivat olla polttavan kuumia. Ja toisekseen ne valotehot ovat mainoslauseita, joilla sitä omaa tuotetta ja sen paremmuutta pönkitetään. Harvoin kukaan sitä täyttä tehoa tarvitsee. Ja silloin pieni akku ei tosiasiassa montaa minuuttia kestä.

Tiski ja pesuvedet on näppärä varastoida puhtaaksi pestyyn saaviin, tai vaikkapa sadevesitynnöriin, jos muuta ei ole saatavilla. Mikä tahansa astia käy, jos katkosta on yhtään vaaraa ja pitää varautua. Juomavesi on tosiaan hyvä pitää omanaan ja puhtaissa kanistereissa. Tai jopa kaupasta varata sitä kuuluisaa lähdevettä nurkkiin pyörimään, jos muuta ei ole. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Talvella se vesi toki muodostuu lumestakin tarvittaessa, mutta sen sulatus ottaa aikaa ja vaatii uskomattoman paljon polttoainetta, käytännössä saman verran kuin veden kiehumaan saaminen. Jos ei jopa enemmänkin. Tämä tulee monelle yllätyksenä, eikä tätä tule miettineeksi välttämäti ennakkoon, jos siitä ei ole kokemusta. Samaten sulatettua vettä olisi hyvä keittää jopa se about 6min basillien ja muiden vedessä uivien örkkien listimiseksi (armeijassa aikoinaan opetettu hihavakio), jos kyseessä ei ole hanasta tai pullosta otettu talousvesi. Tällöin tieto, että riittää kun vesi kiehuu, auttaa säästämään polttoainetta. Eli poltinta ei tarvitse pitää täysillä kun kiehuminen alkaa, eikä taloa tai pihapiiriä höyryttää harmaaksi. Tämä(kin) tuli allekirjoittaneelle joskus yllätyksenä, kun tästä erehdyttiin työmaakahvilassa joskus keskustelemaan. Osa ei tehoja pudottanut esim perunoita keittäessä vaan jätti levyn täysille. 

Vettä keittäessä myös kansi astian päällä pienentää tehon tarvetta huomattavasti ja nopeuttaa kuumenemista paljon. Vaikutus on kuivassa pakkasilmassa todella dramaattinen, mitä suosittelen kokeilemaan samalla kun keittimen käyttöä testailee ennen esim retkelle lähtöä.

Tosi varautuja suodattaisi vielä veden jollain suodattimella, mutta hyvällä hygienialla siitä voitaneen olla montaa eri mieltä, etenkin jos lumi ei ole kaivettu maantieojasta, tai kaavittu maata myöten. Eikä ole muuttunut keltaiseksi omien vesien laskun myötä. Vaikka tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät Suomalaista hanavettäkään juo ilman aktiivihiilisuodatusta, mutta Suomi on vielä kuitenkin aika puhdas maa. Kloori lähtee muuten keittämällä vedestä. Eikä tätä suuremmin nykyään veteen enää annostellakaan. Mistähän tuokin tuli mieleen?

Terveyskirjaston sivuilta löytyy ihan oikeaa asiaa veden keittämisestäkin, jos kiinnostaa lukea. Oma 6min aikavakio on jäänyt mieleen vuosien takaa. Liekö vanhentunutta tietoa, mutta ainakaan ei ole pakki mennyt sekaisin tuota käyttäessä.

Jos nestekaasugrilliä ei satu olemaan, puu grilli käy myös hätätilanteessa aivan mainiosti. Toki sitä parasta Hackmanin tai Jamie Oliverin keräily paistokasaria ei siihen ritilälle kannata laittaa, mitä todennäköisimmin pannu palaa ainakin alapuolelta sen näköiseksi, että se käy todistusaineistoksi kun puolisolle kertoo niitä villeimpiä selviytymistarinoita luonnon ääriolosuhteiden armoilta.

Hiili tai briketti grillit ajavat samalla tavalla asiansa ja briketti grilli antaa lämpöä muutenkin pitkään. On vain tuurista kiinni, miten sen lämmön saa valjastettua kattilan pohjaan tai mitä sillä nyt on lämmittämässäkään. Paperistakin saa muuten keittoastian taiteltua. Googleta, jos et usko.

Toki varautumisessa voi käyttää agregaattiakin ja jos sähköt ovat säännöllisesti pitkiä aikoja poikki, sellaisen hankinta pakasteiden näkökulmasta alkaa olemaan hyvinkin perusteltua. Lyhyemmissä katkoissa toki pärjää ilmankin. Sähköturvallisuus vaan on hyvä pitää mielessä, myös johtojen reitit on hyvä miettiä valmiiksi ja jatkojohtoja olla vapaana käytännönkin syistä.

 Pakkasella ei ovia kannata jättää auki, jos lämpöä ei taloon mistään enää tule, eikä vesiputkien lähistöltä varsinkaan järjestellä niiden kaapeleiden reittejä ulos, koska viima jäädyttää putket hetkessä.

 Agregaattia mitoittaessa kannattaa ennakkoon miettiä, mitä sillä tullaan sähköistämään. 300 watin agregaatti ei millään opilla jaksa tarjota sähköä 1000 watin laitteeseen ja 1000 VA on eri asia kuin 1000 Wattia. Konsultoi myyjää tai sähköalan ammattilaista päätöstä tehdessäsi. Ja se tärkein: Testaa, kokeile: Varaudu.

Jos asunnossasi on erillinen pumppuhuone, tai vesipumppu sijaitsee kaivon yhteydessä olevassa tilassa, jossa on lämmitys: Huom! Mieti ennakkoon, testaa. Kauanko tila pysyy lämpimänä ilman sähkölämmitystä pakkasessa? Etenkin porakaivoissa on 90 luvulla (ja nykyäänkin joissain kohteissa) ollut tapana rakentaa kaivonrenkaan tai kahden korkuinen tila pumpulle. Osa maan pinnalle, osa pinnan alle. Jos sähköt ovat poikki, eikä tila lämpeä, jäätyy putket ja pumppu. Pahimmillaan putket jäätyvät ja sähköjen palautuessa tästä seuraa muita ongelmia. Jos pumppu siis käynnistyy ja vesi karkaa, tai vesi ei pääse mihinkään ja pumppu jää huutamaan niin sanotusti seinää vasten (pumppu yleensä pyörii ja palaa lopulta korjauskelvottomaksi). Irrallinen nestekaasulämmitin voi tällaisen ehkäisemiseksi olla tuollaiseen tilaan paikallaan, mutta vain jos jäätymisvaara uhkaa, sillä tulella toimiva lämmitin polttaa hapen pois tilasta. Tälläin tilasta voi tulla nopeasti surmanloukku, etenkin jos sinne joutuu laskeutumaan ja tuli on jo hapen polttanut pois. Ihminen ei hapen olemassaoloakaan voi aistia, se näkyy ensimmäisenä outona olona, huimauksena, putkinäkönä ja näitäkään ei huomaa jos keskittyy polvillaan johonkin korjaukseen.

 Agregaatti on hyvä pitää myös kunnossa. Kaksi vuotta varastossa seissut nykyaikainen agregaatti nykybensiinillä tuskin käynnistyy vaikka kuinka narun kestävyyttä kokeilisi. Nykyaikaisissa laitteissa tiukentuneet pakokaasupäästöt ovat ajaneet siihen, ettei kaasuttajien rei'issä ole juuri ylimääräistä halkaisijaa. Hartsi kertymät polttoaineesta aiheuttavat pahimmillaan jo talvehtimisen aikana ongelmia, eivätkä suositellut bensiinin sekaan lisättävät säilytysaineet läheskään aina apua tuo. 

 

Pienkone bensiiniä voi hyvällä omatunnolla suositella säilytykseen, vaikka joissakin laitteissa se on vienyt allekirjoittaneen perse edellä puuhun. Esimerkiksi moottorisaha vaatii (pääsääntöisesti) kaasuttajan uudelleen säädön, jos polttoaine vaihtuu bensiinistä pienkonebensaan. Samaten bensiinille takaisin siirtyminen. Jos säätö ei ole rutiinia, kannattaa se teetättää osavalla, koska nopeasti menee hetki jos toinenkin itse kaasuttajaa ruuvatessa ja siinä saa muutakin vahinkoa nopeasti kyllä aikaan, etenkin jos se ei ole tuttua. Osassa sahoista kaasuttaja tarvitsee myös oman meisselin, sitä ei enää tavan talttapäällä saa ruuvattua. 

Ruohonleikkuri ei esimerkiksi pienkonebensalle siirryttäessä säätöjä omissa kokeilussa tarvinnut ollenkaan. Saha ja lumilinko lakkasivat kerrasta käymästä. Testaa siis hyvän sään aikaan, eikä sitten kun on hätä kädessä. Varaudu. Ennakoi. Testaa. Ja omalla vastuulla (! !). Myyjät osaavat myös varmasti auttaa polttoaineiden valinnoissa. Pienkonebensakaan ei muuten säily sitten rajattomasti vaan sen syttyvyys huononee ajan myötä.

Polttoaineesta puheen ollen, polttopuidenkaan ei aina tarvitse olla sitä määrämittaista ja kuivaa koivu klapia. Toki se on se puhtaiten palava puu, etenkin kuivana, mutta mikä tahansa muukin puu ajaa asiansa, kunhan se on kuivattu hyvin.

Koronan aikaan lienee moni todennut retkeilyn olevan ihan kivaa, sillä edullisimmat retkikeittimet ja kaasupatruunat ovat loppuneet monista liikkeistä useasti. Keväällä 2020 ja 21 ne hupenivat koronan takia, syksyllä parit myrskytuulet aiheuttivat uudelleen saman ilmiön. Eli varautua voi, myös retkikeittimellä. Ja ennakkoon. Osalla meistä on partiosta näistä saatuja ihania muistoja, osalla taas armeijasta ei niin ihania. 

Retkikeittimiä on moneen eri lähtöön, joissa jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Löytyy polttonesteillä ja kaasuilla toimivia, jopa sellaisia jotka kykenevät käyttämään dieseliä. Jos mietit keittimien eroja, kannattaa jatkaa lukemista. Tai kysyä myyjältä. Aina et tarvitse sitä parasta, etkä testivoittajaa.

Sinolilla, tentulla, marinolilla (rakkaalla nesteellä on monta eri nimeä) on huonona puolena haju ja maku. Polttimen käyttäminen hiemankaan suljetussa tilassa aiheuttaa vaatteisiin ja ympäristöön ominaisen hajun, jonka tunnistaa jos on näitä joskus erehtynyt esimerkiksi sadeviitan alla käyttämään (sadeviitta suojaa kaikelta pahalta, kuten armeijassa on opetettu). Tippa edellä mainittua polttonestettä ruoassa pilaa sen varsin totaalisesti, joten polttoainepullon ja keittimen kanssa saa olla tarkkana, jos näitä kuljettaa eväiden kanssa samassa repussa. Vaikka sprii polttimessa tiiviste onkin juuri kuljetusta varten, edellä mainitusta syystä johtuen allekirjoittanut tykkää polttaa polttimen kuivaksi. Kerta riitti allekirjoittaneelle.

Edullisimmat sprii keittimet eivät hinnalla päätä huimaa. Kuvan paketti 9e varustelekasta. 

Joku jo saattoi huomatakin, Sinol ja Marinol edustavat tuotemerkkejä, mutta nesteitä on toki saatavilla myös muilla nimikkeillä. Muistavatpa varmasti monet armeijan käyneet "hyvä tuli" merkkisenkin. Yhtä kaikki, kaikki sprii keittimiin tarkoitetut nesteet ajavat samalla tavalla asiansa, jos kyseessä on sähkökatkoon varautuminen tai retkeily. Niissä ei ole käytännössä eroa merkkien toimivuudessa. Hajuissa toki on, mutta se on todellakin sivuasia jos hätä on käsillä. Ja onhan se nyt kokemuskin!

Sprii keitinten lisäksi on saatavilla varsin yksinkertaisia, jopa suoraan kaasupullon ruuvattavia polttimia, jotka ovat aika hyvin syrjäyttäneetkin kertakäyttöisiä patruunoita käyttäneet laitteet. Toki näitä kertakäyttö patruunoita käyttäviä keittimiä on edelleen saatavilla, samaten kertakäyttöisiä patruunoita. Ja yllätykseksi, nykyään on saatavilla myös "uudelleen käytettäviä kertakäyttöpatruunoita", mikä osoittaa niiden syuren suosion.

Pulloihin ruuvattavat nestekaasupolttimet ovat hankintahinnaltaan edullisia, jopa alle 30e. Osassa on jopa letkukin, mutta nämä polttimet eivät sisällä keittoastioita. Kaasu tosin ei kattiloita nokea juurikaan, joten ei liene ongelma käyttää päivittäiskäytössä olevia astioita. Itse käyttäisin, eivätkä nuo asuntoauton liedelläkään keitellessä ole miksikään.

 Etu letkullisessa on, että painopiste siirtyy alemmaksi, eikä kaikkea tarvitse pinota kapean kaasupullon päälle. Edullinen poltin ja kaasupullo, ideaalinen kitti varautumiseen, jos kotikeittiön astioita saa käyttää (hallituksen lupa) ja uskoo pärjäävänsä edullisella laitteella. Sitten jos taas vakavasti puhutaan, Suomessa ja Ruotsissa toimii tällainen erikoisliike kuin partioaitta. Jos haluat vakavasti otettavia kaasupolttimia, jotka toimivat ja kestävät, ja varusteita, voin suositella kyseistä ketjua. 

Kaasujakin on muuten saatavilla moneen eri lähtöön, lähtien siitä perus butaanista, aina propaanin ja butaanin ja olikohan isopropaanin sekotuksiin. Onpa tuota erikseen myynnissä myös "talvi kaasua", jolla keittimestä saa iloa irti myös kovemmassa pakkasessa. Osa valmistajista lupailee talvi kaasujen toimivan niin kylmässä kuin -22 asteessa. Käytännössä näitä erikoiskaasuja ei kotioloissa tarvitse, vaan ne voi jättää sinne oikeasti luonnon helmassa retkeilyy, missä pulloa ei saa välillä sisälle lämpimään. Ympäristöä ajatteleva riemastuu näkökulmasta, missä kaasu on fossiilinen polttoaine, mutta toisesta näkökulmasta ajateltuna sen energiasisältö on varsin suuri, eli juuri ideaalinen kun pitää maksimoida teho ja minimoida paino. Keitin ei myöskään savua, eikä nokea astioita kuin nimeksi ja silloinkin kippoja saa pitää levyllä hyvän tovin. Jos joku miettii sprii keittimen nokeamista, niin kyllä. Se jättää jäljen, mutta sen saa pestyä yleensä pois.

Vaikka markkinoilta löytyy myös risukeittimiä ja näitä kaupataan ekologiseksi vaihtoehdoksi, eivät nämä hätätilanteessa kovin käteviä ole. Mutta voin suositella, jos vaihtelu kiinnostaa ja lunta ei ole maassa. Kerran nähnyt tällaisen palapelin kokoamisen ja käytön, ei siinä veden keitossa trangiaa (sprii polttimella)  pidempään tuolloin mennyt. Eri asia tosin on talvella, mistä niitä risuja löytää, vai pitääkö taitella kuolleita oksia kuusesta (mitä ei saa tehdä ilman metsänomistajan lupaa). Kuten myöskään avotulta. 

Kolmas kategoria ei-risuja polttoaineenaan käyttävistä on nestemmäistä polttoainetta käyttävä, tai mahdollisesti myös nimellä monipolttoainekeitin kulkeva yhdistelmä. Näistä sanoisin kokemuksen myötä, että nämä eivät ole sopivia ensimmäiseksi hankinnaksi, vaan pitäytyisin kaasu tai sprii polttimissa niiden toimintavarmuuden ja käytön yksinkertaisuuden vuoksi. Kerron myöhemmin miksi, mutta esimerkiksi ulkomaan reissussa nämä ovat ihan käteviä, koska nestemmäisiä polttoaineita on yleensä saatavilla joka maasta. Tai ainakin dieseliä ja valopetroolia. Lentoyhtiö vaan vaatii kuljetuksen tyhjänä ja polttoaineettomana (hajujakaan ei sallita). 

Koska nykyään on muotia vertailla juttuja netistä ja muodostaa mielikuva "testivoittajien" mukaan, voin sanoa: siinä vaiheessa kun ne sähköt ovat poikki, aikaa on odottaa hetki sen ruoan valmistumista, jos sitä onei kaappeihin osannut varata riittämiin. Samaten luonnon helmassa retkeillessä. Kaikki keittimet käyvät tavallaan. Jos ei muuta, se opettelu käy vierestä seurattuna jopa halvasta komediasta, jos välineiden käyttö ei ole ennestään tuttua. Toki olen myös kuullut moneen otteeseen senkin, että kun on pieniä lapsia, pitää sitä ruokaa saada myös nopeasti (joku koskaan kuullut lasten ymmärtävän puhetta, tai sanaa "odota"?) No, nopealla keittimellä polttaa ruoan myös uskomattoman nopeasti pohjaan, joten.. Ja kyllä, tämäkin on koettu, tosin luojan kiitos muualla kuin tositilanteessa. Eli asioilla on puolensa ja puolensa. Ja avotulella ei sovi leikkiä. Eikä ruoalla. Muistathan muuten varata myös ensiapulaukun lähelle?

Perus bilteman ja s-ryhmän myymät trangian kopiot ajavat kokonaisina setteinä asiansa hätätilanteessa ja sisältävät jopa joitain kattiloita. Ovat myös edullisen hintansa puolesta varsin houkuttelevia. Mutta aktiivikäyttöön huonnonhelmassa näistä ei valitettavasti ole (käytetty alumiini laatu näkyy taipuvan ihan jo reppua heitellessä, terveisiä Tapsalle (joka ei yläosaa enää paikalleen saanut ) ) eikä näihin ole varaosiakaan saatavilla. Jos haaveilet ostavasi pitkäksi aikaa toimivan pelin, johon saat varaosia tai huoltosarjoja, suosittelen pysymään merkkituotteissa, joita ainakin primus ja trangia edustavat. Toki muitakin merkkejä on ja mallejakin aina perinteisestä salkku mallista tätäkin perinteisempiin. Rapakon takana myös Coleman on iso merkki ja heillä on amerikkalaiseen tyyliin kahden polttimen salkkukeittiökin kaupan, niin kaasu kuin nestemmäisillä polttoaineilla. Marketissa sitä ihailin siellä vieraillessani ja alle 150$ tuntui moisesta jopa naurattavan halvalta. Suomessa tätä lienee turha haikailla. Toki iso maa ja maan tavat, edulliselle hinnalle ei kaukaa syytä tarvitse etsiä. Suomessa tuota ei tulla näkemään kaupan tuotteina, koska säädökset ja EU (voit polttaa itsesi kuumissa pinnoissa ym syitä)

Näissä trangia tyyppisissä keittimissä on hyvänä puolen pieni koko ja että keitin on yleensä tarkoitettu käytettäväksi myös tuulisissa olosuhteissa. Siitä lienee nimikin "myrskykeitin" saanut alkunsa. Toki talvikäytössä maa on hyvä saada lumesta puhtaaksi (tai käyttää jotain alustaa), enkä kesälläkään kyseistä laitetta laittaisi hiilikaivokseen johtavan kuilun päälle. Laite luovuttaa lämpöä kuitenkin myös alaspäin, mutta esimerkiksi vaneri ei tummu, joten tulipaloriskiä ei ole.

Retkikeittimissä toinen ikävä puoli on avotuli, jossa sekä neste että kaasu muodostavat molemmat omat vaaransa. Neste on kaatuessaan (ja palaessaan) todella ärsyttävä vieras, eikä sen sammuttaminen ole läheskään helppoa. Palava polttoneste valuu myös joka paikkaan, kuten vesi, joten järkeä sen kanssa pelaamisessa saa ja pitää käyttää. Märkä pyyhe tai sammutuspeite on aivan loistava kaveri hätätilassa, muuten sammutusyritykset päättyvät yleensä palon leviämiseen. On tuota joskus nähty sekin, että palavaa polttoainetta yritetään "pyyhkäistä" hanskalla sammuksiin, lopputuloksena oli kaatunut keitin ja isompi tulipallo, sekä sarja nopeita Disco Stu -tanssiliikkeitä. Polttonestettä sammuttaessa ei muuten sitten ole montaa yritystä. Jos kangas kastuu nesteellä, se leimahtaa isosti ja näyttävästi nostettaessa ylös. Kaikki palava pitää saada kankaan alle ja kerralla. Sprii hyvä puoli on, että se on vesiliukoinen, eli vesilammikossa se ei muodosta palovaaraa, mutta palaessaan roihahtaa, jos siihen vettä laitetaan. 

Kaasu on tässä mielessä mukavampi, mutta toki hieman hintavampi vaihtoehto. Mutta kuten sanottu, kaikilla keittimillä pärjää, jos tilanne on mikä on ja siihen suhtautuu vakavuudella. Eikä kaasu isoa lovea käytössä tee, 450g pullo perus marketti kaasua kustantaa muistaakseni jotain 8e pintaan. Toki isoissa määrissä puhuttaessa ja kovassa käytössä jokin muu tulee varteen otettavammaksi, mutta järki käteen. Tuollaisella vajaan puolen kilon pullolla sulattelee lumesta vedet ja laittelee ruoat isommalle porukalle pari-kolme päivää.

Näissä salkkumallin keittimissä on käytössä noin 200g pullot. Jos sellaisen hankkii, on hyvä varata useampi pullo heti samoin tein hyllyyn. Etenkin jos ruokaa mielii useammalle syöjälle tehdä useampia kertoja. Jos en pahasti valehtele, tällainen pullo riittää vajaa pari tuntia, jos liettä ajetaan täydellä teholla. Vettä sulattaessa ja keittoruokaa tehdessä se yksi pullo hupenee siis päivässä useammalle henkilölle.

Tuuli on keittimen sijoituksen kannalta yksi kriittisimistä asioista, jos liekki on avoimena (kuten edullisissa kaasukeittimissä, jotka ruuvataan siihen pulloon). Näppärämpi kaveri rakentelee heti alkuunsa tuulisuojan, jos sellainen ei keittimeen sisälly, kuten trangiassa. Yleensä keittimiä ei sisällä suositella käytettäväksi, ihan syystä. Tai jos ohjeessa tämä on mainittu, siellä luultavasti seisoo vähintään maininta "huolehdi riittävästä ilmanvaihdosta". Tämä ei ole turha maininta, avotuli syö happea uskomattoman tehokkaasti. Tämä on hyvä tiedostaa (=sähkökatkossa talon koneellinen ilmanvaihto ei ole käytössä). Tehokkaampi keitin, tarvitsee enemmän happea. Hapen vähentyessä häkää muodostuu, joka taas sitoutuu verenkiertoon ja ja ja... Ei hyvä. Eikä keittimen liekki muutenkaan pala "täydellisesti", eli häkää ja käryä muodostuu joka tapauksessa jonkin verran. 

Trangiaan on saatavilla erillinen kaasupoltin, mutta myös ns monipolttoaine poltin. Uudempi x2 versio tästä tarjoilee mahdollisuuden käyttää nestemmäisten polttoaineiden lisäksi myös kaasua. Primus kauppaa samaa poltinta, tosin omilla jaloilla seisovana Omnifuel 3:na. Tai siis ei kauppaa, vaan se on Primuksen poltin, joka on sovitettu trangiaan. Korostan vielä, että trangian multifuel x2 on siis Primuksen valmistama ja sopii trangian polttimen tilalle. Samaten trangiaan saatavilla oleva kaasupoltin, vaikka ne trangiaan sopivina sille brändättynä ovatkin. 

Edullisimmillaan kaasupolttimen voi saada  trangiaan noin 50e, monipolttoaine sarja noin 140e. Jos keitin maksaa jotain 80e (sisältää sprii polttimeen ja kahvipannun, perusmallit ilman kahvipannu ovat siellä 50e), voi aina miettiä missä on taas järkeä. Etenkin kun perus sprii poltin, mikä tulee valtaosassa trangioista mukana (paitsi kaasupoltin-vakiona -malli), on todella kätevä ja toimii tosiaan pakkasessakin. Vaatii toki kovemmissa pakkasissa lämpöä (jos sprii ei ole lämmintä), mutta toimii. -30 asteessa sprii on tosiaan hieman hankala saada syttymään ja tehot putoavat, mutta sillä pärjää edelleen. Aitoa trangia voi myös suositella ihan jo kestävyyden vuoksi. Olen nähnyt 80 luvulla hankittuja, jotka ovat edelleen käytössä toisen sukupolven metsätalousinsinööreillä. Ne kahvipannut ja kipot ovat nähneet monenmoista käyttöä. Eräällä henkilöllä käytössä oleva setti sai ajattelemaan, tehdäänkö noita mustanakin, mutta värityksen syyksi selvisi ruoan valmistelu nuotiossa. Eli nokeumat, joita ei turhaan oltu pois hinkattu päivittäisen käytön takia. 

Nokeuman poistoon voi ei-kiireiselle suositella nestemmäistä mäntysuopaa. Loraus, levitys, annetaan muhia yön uli ja seuraavana aamuna huuhtaisu ja kevyt hankaus tiskiharjalla ja avot. Partio wikissä on myös hyviä vinkkejä trangiaan liittyen, mitä kannattaa sieltä lueskella. 

Monipolttoaine ja kaasupoltin puolittaa (arviolta) kuumennusajan verrattuna spriihin. Jos tarvitsee nopeamman tavan kuumentaa esim ruokaa, vettä, keittää kahvit, se on nopeiten tehty näillä polttimilla. Mutta niin on pohjaan polttaminenkin.

Jos mennään tosiaan ääriolosuhteisiin, nestekaasun huono puoli on sen ominaisuudet. Kovassa pakkasessa kaasuuntuva neste sitoo itseensä lämpöä (kesällä tämän huomaa pullon kylkeen sitoutuvasta kosteudesta). Vaikka pullosta alkuun kaasu tulisikin ulos, aletaan -20 kovemmalla puolen olemaan jo tilanteessa, missä nuotio tuntuu ihan fiksulta valinnalta. Etenkin kun pullo saattaa hyytyä jo parissa minuutissa. Kaasu ei välttämättä lopu, mutta polttimen teho laskee ja keittoajat alkavat pidentymään, onpa tuota nähty tilannekin, missä polttimon liekki oli luokkaa kynttilä. Tällöin oltiin jo lähempänä -30 olevassa pakkasessa. Eikä puhalluslampusta enää kesäkaasulla saatu mitään ulos. Jos en muistanut mainita, pakkaskaasujakin on saatavilla. Näissä toimintaa on turvattu -20 asteeseen asti, mutta koska kaasu on nesteenä, se kiehuu höyrystyessään ja sen lämpötila laskee ulkoilmaa alemmaksi. On kysynnästä kiinni, miten kylmässä kaasua voi käyttää. Ja millä teholla.

Se kolmas vaihtoehto, näistä se kallein hankkia, edullisimmasta päästä käyttää, mutta ei suinkaan huolettomin tai yksinkertaisin. Se on se moneen kertaan mainittu monipolttoaine keitin, tai poltin. Idea tässä on kaasuun verrattuna yksinkertaisuudessaan se, että nestemmäistä polttoainetta sisältävään pulloon lykätään pieni ylipaine, joka siirtää nesteen letkua pitkin polttimeen. Trangian ja primuksen polttimissa (primus valmistaa edelleen molemmat) on polttimeen alla jotain huopaa (ei liene yllätys että tulenkestävää), johon letkusta tulevat ensimmäiset nestetipat tippuvat ja sen saan sytytettyä tikuilla palamaan. Palaessa poltin (polttimeen runkoa kutsutaan usein "kelloksi") esilämpeää ja yleensä höyrystyvä polttoaine räkii hetken aikaa, ennen kuin höyrystyskanavat tyhjenevät sinne äskettäin työnnetystä polttoaineesta. Tässä vaiheessa poltin alkaa olemaan niin kuuma, että se toimii (tai pitäisi toimia) kuten pitääkin ja venttiiliä raottaessa pitäisi liekin alkaa muodostua. Polttoaine höyrystyy sitä mukaa kun se saapuu polttimeen, tästä syystä näissä voi varauksin käyttää jopa diesel polttoainetta, tai valopetroolia. Ja onpa tuota nähty sekin älynväläys että mäntyöljy pohjaista tärpättiä on tällaisessa myös polteltu. Teoriassa poltin toimii näin, mutta sitten on läjä poikkeussääntöjä ja pieniä toimintahäiriöitä, jotka on hyvä tietää, eivätkä suinkaan kaikki polttoaineet käy. Esimerkiksi diesel, se vaatii hyvät alku lämmöt, eikä priuksen "kaksi sekuntia" esilämmityspolttoaineen määräksi läheskään aina riitä. Tai sitten kaksi sekuntia on laskettu todella hitaasti. 

Monipolttoaine polttimen huonona puolena täytyy mainita nesteiden kanssa vehtaaminen ja joillakin polttoaineilla tulee myös tehonsäätö (tai sen vaikeus) vastaan. Huonosti sopivalla polttoaineella tehonsäätöä voisi verrata jopa chernobylin surullisen kuuluisaan voimalaan, kun ollaan pienillä tehoilla. Toki teho saa oikeasti olla todella pieni, eli säätöä kyllä pystyy tekemään, mutta liekin voimakkuudesta tehoa on vaikea arvioida. Liian alhaisella kuuluu vain "whop" ja liekki samuu (kuten kaasullakin). Toisinaan on helpompi säätää tehoa lyhytaikaisesti esim kattilaa nostamalla. Liekin sammuessa pöhinä muuttuu suhinaksi ja hetken kuluttua vieno  polttoaineen tuoksuinen höyrypilvi höyrystyvästä polttoaineesta pöllähtää ilmoille, eikä liekin sytytys heti uudelleen onnistu (höyrystyvän polttoaineen johdosta) vaan liekki pyrkii pois polttimen pesästä ja sammuu. Tuota höyryä ei muuten kannata hengittää, jos kyseessä on puhdistettu bensiini/valopetrooli jne (tai mikä tahansa) , siitä saa helposti niin sanotun kemiallisen keuhkokuumeen. Kyllä, puhun kokemuksella. Vuorokausi tai reilu paskaa oloa (ja kuumetta) ja reissu käytännössä pilalla.

 Ja onpa sekin nähty, että eräässä reissussa liekki sammui, eikä tätä tajunnut taustamelun ja suhinan ohessa heti. Polttoainehöyry leijaili ilmoille ja hetken "sytytänpä tuon nopeasti" ajatuksen seurauksena saatu liekkipilvi tummensi takin hihan, hanskan ja liekit nousivat auton takaa komeasti taivaalle. Sormia ei muuten paleltanut hetkeen. Liekö johtunut adrenaliinista..

Kun poltin on käynnissä, humina on näissä joka tapauksessa sitä luokkaa, etteivät hirvet ainakaan tule kinkkua voileivän päältä viemään. Se meteli tosin häviää taustameluun, jos leirissä useampi ihminen on. Toki polttimen päälle laitettu kattila tai kahvipannu vaimentaa ääniä entisestään, mutta ilman kattilaa vieressä ei normaalilla hiljaisella puhe äänellä voi keskustella. 

Edellä mainitun polttimen sammumisen kesken polton kaltaisen tilanteen saa myös aikaa väärällä kokoonpanolla. Jos paikoillaan on väärä suutin ja suuttimelle sopimatonta polttoainetta. Tai polttimessa käytetään spriitä (jolle sitä ei ole suunniteltu). Trangian multifuel x2 setin isompi 32 kokoinen suutin ei myöskään alkoholille riitä, vaan se tarvitsisi tätäkin isomman suuttimen. Mielenkiintoista kyllä, omani toimii spriitä käyttäessä pienellä suuttimella, tällöin kattilan tai pannun pitää olla polttimeen päällä heti sytytyshetkestä lähtien tai suutin alkaa räkimään ja sammuu. Isommalla, 32 suuttimella, saattaa liekki sammua ihan jo keiton aikana spriitä käytettäessä. Tätä ongelmaa ei esimerkiksi pienkonebensiinillä esiinny, mitä näihin suositellaan yhdessä valmistajien omien polttoaineiden kanssa käytettäväksi. 

 

Mainitaan vielä, että alkoholista luki aikoinaan valmistajan kotisivuilla "vain hätätilanteessa", eli keitintä ei ole alun perin spriillä suunniteltukaan käytettävän. Vanhempaan polttimeen, ennen 2016 vuotta valmistettuihin, on saatavilla korjaus/huolto sarja, joka sisältää isomman 4x (x= jokin numero, kononaisluku esimerkiksi 42 (elämän tarkoitus, douglas adams) kokoa olevan suuttimen. Ohjeen mukaan tämä on kuitenkin tarkoitettu tietyille kaasuille, ei spriille, eikä kokemusta tästä ole joten en ota kantaa enempää. 

Mutta. Jälleen kerran, tunne välineesi. Opettele niiden käyttö ennakkoon. Edellä mainittu polttimen toiminta on väärällä polttoaineella täysin normaalia, eikä poltinta ole suunniteltu siihen. Oikealla polttoaineella primuksen ja trangian polttimet ovat idiootti varmoja, jos käytettävissä on puhdasta polttoainetta. Eikä käyttäjä sohella, kuten allekirjoittanut. Mitä sanoinkaan aikaisemmin halvasta komediasta?

Sprii pohjaisessa keittimessä teho on oletuksena täysillä, trangia tarjoaa 10...20 euron hintalapulla (sisältyy joihinkin trangia pakkauksiin) liekinsäätörengasta, jolla esimerkiksi veden kiehumisen alettua voidaan tehoa rajoittaa. Tämän renkaan huonona puolena on säädettävyys, ainoat "knipexit, elukat - ne-kattila-pihdit" menevät kattilan/keittoastian nostamiseen, eikä rengas ole ainakaan vähän käytettynä sieltä notkeimmasta päästä säätää tikulla tökkien. Mutta tuolla renkaalla saa vaikka keiteltyä 26min täyspitkän keittoajan riisitkin, jos vaivaa viitsii nähdä.

Sprii polttimissa neste kannattaa tosiaan polttaa loppuun, sitä makua mikä palamattomasta polttonesteestä leviää astioihin ja ruokaan, ei voi edes sanoin kuvata. 

Monipolttoaine keittimistä lupasin myös huollosta mainita. Kapistus tosiaan sisältää yleensä polttoaine pullon, jossa on pilli (joka nesteen pullon pohjalta ottaa) ja pumppu. Pullosta lähtee letku (joka on yleensä irrotettava) ja päätyy polttimen pohjaan. Ensinnäkin polttoaineen puhtaus on äärimmäisen tärkeää. Irtoroskat vaikeuttavat polttimen käyttöä, jos eivät tee siitä jopa mahdotonta, vaikka imuputkessa olevinaan suodatin onkin. O-renkaat tulee pitää ehjinä, suotavaa olisi varata pakkiin polttoaine pullon korkin ja letkun&pullon välinen tiiviste, mahdollisesti myös polttimen päässä olevat. Jos paine ei pysy pullossa, laite ei toimi. Jos polttoaine vuotaa, se tulee leimahtamaan ja isolla liekillä jossain vaiheessa. Tässä en liioittele jos sanon isolla liekillä. Hyvin näkyy auton kattolinjan yli, sanoivat kaverit.

 

Vuotavaa laitetta ei tule käyttää. Pumppu omissa laitteissa lakkaa toimimasta hetken säilytyksen jälkeen, paitsi jos pullon pitää täynnä polttonestettä, mikä ei ole sekään suotavaa. Osassa sen mäntä on jotain muovi hässäkkää, joissain oikeaa nahkaa. Ne jotka ovat 70...80 luvun ja vielä 90 alussakin myydyn polkupyörän pumpun nähneet avattuna, tietävät etteivät ne toimineet koskaan. Etenkin silloin, kun niillä yritti rengasta täyttää polkupyörästä. Yleensä auttaa kun sen rasvaa ja venyttää mäntää hieman isommaksi. Näitä nahkaisia (tai sen kaltaisia) käytetään edelleen, koska komposiitti ja kumppanit eivät valitettavasti ole luotettavia vaihtoehtoja kovassa pakkasessa. Toisekseen, erämaassa laitetta huoltaessa tuskin päästään puhdastilojen luokituksiin, joten hiekanjyvät ja muukin käpyä pienempi saattaa oikein yrittelijäällä osien joukkoon eksyä. Komposiitti tätä ei kestä, nahka taas yksinkertaisesti vain taipuu ja tiivistää jälleen itsensä.

Monipolttoainekeittimessä tulee mukana yleistyökalu, jossa on avaimet esim letkun irrotukseen ja suuttimen vaihtoon/puhdistukseen. Edellä mainitut toimenpiteet sotkevat polttoaineella ainakin kädet, jos ongelmat ilmaantuvat sytytyksen yhteydessä. Ja purku/puhdistustyön aikana puhtaudesta pitää huolehtia, tai luvassa on uusia ongelmia. Enkä lähtisi poltinta purkamaan myöskään kuun valossa ja metrin hangessa, vaan varaisin alle jotain, mikä on puhdas ja pitää osat tallessa. Esimerkiksi se kirkko ja koti lehti on tässä asiassa oikea pelastus. Osa polttoaineista nokeaa suuttimen nopeastikin (kuten diesel) , joten sen puhdistus saattaa tulla hyvinkin yllättäen eteen. Suosittelisin putsaamaan ja testaamaan monipolttoaine laitteen ennen reissua ja useamman kerran, mahdollisesti jopa sen jälkeenkin. Ihan jo siksi että sen käyttö on varmaa jos sellaisen investoi. Mutta työkalu näkyy olevan hyvä pitää mukana reissussa, tai ainakin sprii poltin trangian kaverina (ja tähän polttonestettä) . Ja toki jos polttoaineen saannista ei ole tietoa, ehdottomasti myös muiden polttoaineiden suuttimet mukaan. Toistaiseksi suutinta ei ole tarvinnut paria polttoainetestiä lukuun ottamatta reissussa vaihtaa, vaan laite on toiminut kuin vanha junan vessa - vain putsaamalla. 

Polttoainepullon paineistus kannattaa tehdä letku kiinnitettynä ja venttiili suljettuna. Letkua kiinnitettäessä polttoainetta suhahtaa helposti käsille, mikäli pullossa painetta on. Paineen purku tapahtuu sammutettaessa. Pullo käännetään off teksti ylöspäin, jolloin poltin täydellä teholla polttaa letkun tyhjäksi noin minuutissa, jos pullo ei ole liian täynnä. Jos pullon on pimeässä täyttänyt liian täyteen, saa sammumista odotella tovin jos toisenkin. Tämän jälkeen pullossa oleva ilma poistuu suuttimesta, jonka jälkeen polttimeen voi irrottaa ja pakata kun se on jäähtynyt. Jossa menee muuten kesäkelillä hyvä tovi.

Keittoaikoja tavallisella sprii polttimella, kahvipannullinen vettä kiehahtaa purujen kanssa noin 12min, Italianpadan etukäteen kypsennetyllä jauhalihalla ja noin 4 asteisella vedellä pyöräyttää kahdelle sellaiseen 20 min. 

Monipolttoainekeitin ja pienkonebensiini, se isompi 32 suutin, kahvipannullinen noin 0 asteista vettä ja 0 asteisella polttoaineella 7 minuuttia. 

Niin, se ruoka. Sähkökatkojen varalle oivaa kuivaruokaa, joka säilyy myös kesäkelissä ilman jääkaappia tovin.

-Punainen voi

-Näkkileipä

-Makaroni

-Jalostajan hernekeittopurkit 

-Metvursti

-Italianpata jne pussisekoitukset

-Proteiinilähteiksi esim soijarouhetta, mutta tämä on maultaan varsin harmaa ja vaatii kyllä makua